Lakimiesten lausumaa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle, 2

Tämä Kailajärven väkisin rynnitty tuomio vaikutti siis minun ja satojen klubin jäsenien tuomioihin langettavasti. Kuuntele myös radiohaastatteluni aiheesta 
http://www.jarviradio.fi/juttuarkisto/105-wincapita-tiina-wartti-14-3-2014


OIKEUDENMUKAISEN OIKEUDENKÄYNNIN LOUKKAUKSESTA/Antti Kortelainen/2

Syyttömyysolettamasta
Esitutkintaviranomainen tiedotti nopeasti ja Wincapitaan ja vastaajaan kohdistuneista toimenpiteistä laajasti jo tutkinnan alkuvaiheessa. Keskusrikospoliisin sivuilla olevissa tiedotteissa on ollut seuraavanlaisia lausumia:
”Poliisi kehottaa henkilöitä, jotka tuntevat joutuneensa rikoksen kohteeksi klubin toiminnassa, tekemään asiasta rikosilmoituksen paikallispoliisille.”
”Poliisi toivookin, että henkilöt, jotka kokevat tulleensa petetyiksi, tekisivät WinCapitan toiminnasta rikosilmoituksen.”
”Lisäksi poliisin hallussa on asiakirja, jossa tällä hetkellä pääepäiltynä pidettävä henkilö kertoo WinCapitan olevan petollista toimintaa.”
(KRP:n tutkinnanjohtaja Jukka Korkiatupa teki ja kirjasi ensimmäisen rikosilmoituksen klubista 17.3.2008, kertoi itse todistajana oikeudenkäynnissämme)

Tämän tiedotustoiminnan seurauksena esitutkinnassa kuullut todistajat ja asianomistajat ovat kertoneet nyt puheena olevan sijoitusklubin toiminnasta saamistaan tiedoista lähes yksinomaan vastaajaa leimaavasti. 

Käytännössä vastaajalla ei ole ollut alun pitäenkään mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska tiedotusvälineet ja eri viranomaiset ovat esitelleet asiasta käsityksiään, jotka ovat olleet poikkeuksetta syyttömyysolettaman vastaisia. Erityisesti sisäasiainministeriön arpajais- ja asehallinnon päällikkö Jouni Laiho leimasi toiminnan pyramidihuijaukseksi jo syksyllä 2007 ennen kuin yhtäkään rikosilmoitusta oli tehty.

Kuulustelut toteutettiin siten, ettei kuulusteluissa pyrittykään muuhun kuin etsimään vahinkoa kärsineitä asianomistajia ja syyllistämään vastaajaa. Asianomistaja PL totesi häntä käräjäoikeudessa kuultaessa, että Oulun keskusrikospoliisin toimisto painosti häntä tekemään rikosilmoituksen. Hän ilmoitti, että hänelle tuli sellainen käsitys, että jos hän ei tee rikosilmoitusta, hän joutuu menemään Ouluun.

Suomen rahanpesuyksikön huolimaton tai tahallisen varomaton yhteydenotto Ison-Britannian rahanpesuyksikköön on saanut Moneybookers-pankin sulkemaan klubin tilit. Näin ollen viranomainen, joka tätä asiaa tutki, on erittäin voimakkaasti myötävaikuttanut klubin tilien sulkemiseen ja saanut aikaan klubin kaatumisen. Tästä on aiheutunut vahinko, joka on tunnusmerkistötekijänä ensimmäisessä syytekohdassa. Jo tämä asetelma on ollut omiaan asettamaan oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden kyseenalaiseksi.

Vastaajan vangitsemisoikeudenkäynnissä Oulun käräjäoikeudessa 28.9. 2009 tutkinnanjohtaja Seppo Rautava totesi epäillyn (Kailajärven) vapauttamisvaatimukseen, että se olisi ”sama kuin murhamiehelle annettaisiin ase takaisin” (ks. vastaajan kuulustelu 21.10.2009, sivu 1). Tutkinnanjohtaja Rautava on viimeistään tuon lausumansa jälkeen ollut selvästi esteellinen jatkamaan asiassa tutkinnanjohtajana.

16.11.2009 valtakunnansyyttäjänvirasto julkisti syyttäjälaitoksen toiminta- ja taloussuunnitelman 2011-2014.  Wincapitalle oli varattu suunnitelmassa oma liite eli liite numero 6. Liite on itse asiassa valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston kirjoittama muistio, joka on päivätty 12.11.2009.  Muistiossa Koivisto toteaa, että ”allekirjoittanut on määrätty seuraamaan ja koordinoimaan jutun esitutkintaa sekä syyttäjäntoimintaa”.

Koivisto ottaa muistiossaan kantaa syyllisyyskysymykseen seuraavasti:
-          ”Ilmeinen pyramidipetos”
-          ”Pääprosessin tuomion jälkeen (mitä ilmeisimmin langettava) muut rikosprosessit (koepallot) käynnistyvät tuomioistuinten määräämässä tahdissa.”

Lausumat ovat syyttömyysolettaman vastaisia jo senkin takia, ettei syyteharkinta ollut edes alkanut tuossa vaiheessa. Lausumat osoittavat, ettei syyttäjälaitos suhtautunut objektiivisesti tähän asiaan.


Oikeudenkäynnin osapuolten tasa-arvoisuuden periaatteesta
Esitutkintaviranomainen avasi tutkinnan esitutkintanumerolla 2400/R/117/08.  Jostain syystä vastaajaa varten avattiin oma esitutkintanumero 2400/R/81/10. Tämä mahdollisti sen, että keskusrikospoliisi vetosi keskeneräiseen esitutkintaan, kun puolustus 15.2.2011 tiedusteli alkuperäistä tutkintailmoitusta ja tutkintailmoituksen muuttuneita versioita esitutkinnasta 2400/R/117/08.

Ryk Sauli Kylmäluoma ilmoitti, ettei tutkintailmoitusta luovuteta esitutkinnan ollessa kesken. Sittemmin keskusrikospoliisin edustaja suostui vilauttamaan tutkintailmoitusta keskusrikospoliisin aulassa mutta kopiota siitä ei saanut ottaa. Tutkintailmoitusta olisi tarvittu eurooppalaisen pidätysmääräyksen laajennusasiassa ne bis in idem -väitteen tekemiseen. Tutkintailmoitusta vaadittiin editiovaatimuksella (= tietojen luovuttamusvaatimus), mutta Vantaan käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen.

Koko esitutkintamateriaali käsitti keskusrikospoliisin ilmoituksen mukaan noin 120.000 sivua. Vastaajalle avattu oma ilmoitus käsitti noin 50.000 sivua. Materiaali oli kuitenkin sähköisessä muodossa. Mitään estettä koko materiaalin luovutukselle ei olisi ollut, koska vastaajan oman esitutkintapöytäkirjan toimittaminen kävi verraten kivuttomasti dvd-levyillä.

Puolustus teki hovioikeudessa editiovaatimuksen koskien koko aineistoa 2400/R/117/08. Editiovaatimus hylättiin, koska keskusrikospoliisi oli ilmoittanut, että aineistoon voi tutustua. Aineistoon tutustuminen olisi kuitenkin edellyttänyt aineiston luettelointia, josta keskusrikospoliisi kieltäytyi (ks. sähköposti 28.9.2012). Näin ollen puolustuksella ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta tutustua aineistoon saatikka saada siitä itselleen kopiota.

Vastaajan oman ilmoitusnumeron taustalla on siis ollut se, että näin keskusrikospoliisi on voinut pimittää yli puolet esitutkinta-aineistosta. Sen ei ole tarvinnut luetteloida aineistoa, joten puolustuksella ei ole ollut mitään mahdollisuuksia esittää materiaaliin kohdistuvia aineisto- tai lisätutkintapyyntöjä. Näin on karkeasti rikottu esitutkintalain 40§:ää.

Puolustukselle ei toimitettu Moneybookers-pankista saatua raakadataa siinä muodossa, kun se on toimitettu esitutkintaviranomaiselle. 

Esitutkintaviranomainen laati oman versionsa kyseisestä aineistosta ja syyttäjä esitti muokatun aineiston omana kirjallisena todisteenaan, ilman että puolustuksella oli mahdollisuutta riitauttaa todistetta. Todiste oli merkittävässä asemassa oikeudenkäynnissä klubin toiminnan laajuutta kuvattaessa. Hovioikeus hylkäsi tähän liittyvän editiovaatimuksen.

Puolustus ei niin ikään saanut itselleen klubin Suomen serveriltä eli K&T Neutech Oy:ltä takavarikoitua data-aineistoa itsenäisesti tutkittavakseen. 16.10.2012 keskusrikospoliisi järjesti tilaisuuden, jossa vastaajan silloinen puolustaja pääsi valvotusti tutustumaan keskusrikospoliisin tiloissa osaan aineistosta. Tilaisuudessa keskusrikospoliisi päätti millä laitteistolla ja millä ohjelmistolla se materiaalia antaa tutkia. 

Vastaajan puolustaja esitti pyyntöjä saada materiaali mukaansa mutta siitä kieltäydyttiin merkittäviltä osin. Jälleen luetteloinnin puute aiheutti sen, ettei mitään käytännöllisiä mahdollisuuksia ollut esittää lisätutkintapyyntöjä kyseistä aineistoa koskien. 

Aineisto, johon vastaaja pääsi tutustumaan, oli aineistoa, jonka viimeinen esiintymä oli päivämäärältä 10.2.2007. Hovioikeuden pääkäsittelyssä kävi ilmi, että aineistoa on ainakin marraskuulle 2007 saakka. Tähän aineistoon vastaaja ei kertomansa mukaan ole päässyt tutustumaan. Hovioikeus hylkäsi tähän liittyvän editiovaatimuksen.

Oheisista tuomioista ilmenee Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen kanta tapahtuneen kaltaiseen materiaalin salaamiseen (ks. alla)*.

Puolustuksen resursseja rajattiin heti alkuvaiheessa ja puolustukselle pyrittiin heti antamaan se kuva, ettei asiaan kannata käyttää aikaa. Vastaajalle määrätyn puolustaja Petter Kavoniuksen laskusta 13.12.2010 annetussa päätöksessä nro 4012 Vantaan käräjäoikeus on todennut, ettei kaikkeen esitutkinta-aineistoon perehtyminen ole ollut tarpeellista ja korvannut puolustajan 600 työtunnista 252 tuntia. Toisin sanoen käräjäoikeus on viestinyt, että puolustajan tulee luottaa esitutkintaviranomaisen tekemiin yhteenvetoihin. Aineiston itsenäistä tutkimista tällainen päätös ei edistä.

Edellä mainitusta Ari-Pekka Koiviston 12.9.2009 muistiosta ilmenee, että syyttäjälaitoksella oli käytössä moninkertaiset resurssit puolustukseen nähden. Asiaa lienee eri vaiheissaan pohtinut toistakymmentä syyttäjää ja he ovat käyttäneet asiaan rajattomasti aikaa. Vantaan käräjäoikeus päätti, ettei kahta puolustajaa tarvita istunnossa, kun syyttäjän kuultavia kuultiin vaan yksi riittää. Hovioikeus vahvisti tämän päätöksen. Tältä osin viitataan puolustajan palkkiosta annettuihin päätöksiin ja niistä jätettyihin valituksiin.

Kaikkien puolustajien jättämiä laskuja leikattiin rajusti niitä sen enempää perustelematta koskien koko prosessia. Näin vahvistettiin sitä signaalia, ettei puolustuksen tule käyttää vastaajan puolustamiseen erityisemmin aikaa, vaikka vastapuolella on ollut käytössään ennen näkemätön esitutkintakoneisto.

*Jasper v The United Kingdom, 16.2.2000 (27052/95), p. 51: "It is a fundamental aspect of the right to a fair trial that criminal proceedings, including the elements of such proceedings which relate to procedure, should be adversarial and that there should be equality of arms between the prosecution and defence. The right to an adversarial trial means, in a criminal case, that both prosecution and defence must be given the opportunity to have knowledge of and comment on the observations filed and the evidence adduced by the other party (see the Brandstetter v. Austria judgment of 28 August 1991, Series A no. 211, §§ 66, 67). In addition Article 6 § 1 requires, as indeed does English law (see paragraph 19 above), that the prosecution authorities should disclose to the defence all material evidence in their possession for or against the accused (see the above-mentioned Edwards judgment, § 36).

Lobo Machado v Portugal, 20.2.1996 p. 31: "Regard being had, therefore, to what was at stake for the applicant in the proceedings in the Supreme Court and to the nature of the Deputy Attorney-General's opinion, in which it was advocated that the appeal should be dismissed (see paragraph 14 above), the fact that it was impossible for Mr Lobo Machado to obtain a copy of it and reply to it before judgment was given infringed his right to adversarial proceedings. That right means in principle the opportunity for the parties to a criminal or civil trial to have knowledge of and comment on all evidence adduced or observations filed, even by an independent member of the national legal service, with a view to influencing the court's decision."                         

Dowsett v the United Kingdom, 24.6.2003 (39482/98), p. 41: "It is a fundamental aspect of the right to a fair trial that criminal proceedings, including the elements of such proceedings which relate to procedure, should be adversarial and that there should be equality of arms between the prosecution and the defence. The right to an adversarial trial means, in a criminal case, that both the prosecution and the defence must be given the opportunity to have knowledge of and comment on the observations filed and the evidence adduced by the other party (see Brandstetter v. Austria, judgment of 28 August 1991, Series A no. 211, pp. 27-28, §§ 66-67). In addition Article 6 § 1 requires, as indeed does English law (see paragraphs 27-33 above), that the prosecution authorities disclose to the defence all material evidence in their possession for or against the accused (see Edwards, cited above, p. 35, § 36).

F.R. v. Switzerland, 28.6.2001, p. 36: "Nevertheless, the concept of fair trial also implies in principle the right for the parties to a trial to have knowledge of and comment on all evidence adduced or observations filed"

Fitt v the United Kingdom, 16.2.2000 (29777/96), p. 44: "It is a fundamental aspect of the right to a fair trial that criminal proceedings, including the elements of such proceedings which relate to procedure, should be adversarial and that there should be equality of arms between the prosecution and defence. The right to an adversarial trial means, in a criminal case, that both prosecution and defence must be given the opportunity to have knowledge of and comment on the observations filed and the evidence adduced by the other party (see the Brandstetter v. Austria judgment of 28 August 1991, Series A no. 211, pp. 27-28, §§ 66-67). In addition Article 6 § 1 requires, as indeed does English law (see paragraph 18 above), that the prosecution authorities disclose to the defence all material evidence in their possession for or against the accused (see the Edwards judgment cited above, p. 35, § 36).