Lakimiesten lausumaa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle, osa 1

Viranomaisten tuhotoimet koskien pääoikeudenkäyntiä (vastaaja = Kailajärvi), joka vaikutti minun ja satojen ihmisten oikeusprosesseihin suoraan tuomitsevasti ja määrätty valtiolle maksettavaksi kaikki klubin sijoitustuotot - minulta perittiin lisäksi palkkasaatavani 1½ vuoden ajalta ainoana palveluntuottajayrityksenä verrattuna muihin, jotka myivät palvelujaan jopa klubin koko toiminnan ajan vv. 2003-2008 GiiClub-WinClub-WinCapitalle (serveri-, pankki-, ohjelmisto-, asiakaspalvelut muilta henkilöiltä ja yrityksiltä). WinCapita-nimi oli klubilla vain klubin kolme viimeistä kuukautta.

OIKEUDENMUKAISEN OIKEUDENKÄYNNIN LOUKKAUKSESTA/Antti Kortelainen/1.

Jo esitutkinnan käynnistyessä syyttömyysolettamaa loukattiin. Esitutkintaviranomainen tiedotti asiasta laajalti siten, että vastaajaa syyllistettiin teosta, joka ei vielä ollut lainvoimaisella tuomiolla rikokseksi katsottu. Myös muut viranomaiset loukkasivat syyttömyysolettamaa asiasta tiedottaessaan. Syyttäjälaitos julisti vastaajan syylliseksi ennen kuin syyteharkinta oli edes alkanut.

Oikeudenkäynnin osapuolten tasa-arvoisuuden periaatetta loukattiin, kun esitutkintaviranomainen ei suostunut luovuttamaan eikä luetteloimaan hallussaan olevaa aineistoa, jota olisi voitu käyttää todistelussa vastaajan puolustamiseksi. Esitutkintaviranomainen kiersi Esitutkintalakia 40§:ää merkitsemällä asiakokonaisuudelle oman R-numeron, jossa tutkintaa ei liene vieläkään päätetty, joten tutkinnan keskeneräisyyteen voitiin vedota haluttaessa salata aineistoa. 

Vastaajalle annettiin oma R-numero, jonka alle esitutkintaviranomainen valikoi sopivaksi katsomansa aineiston, jossa ei juurikaan ollut vastaajan syyttömyyttä tukevaa materiaalia.

Alemmat tuomioistuimet eivät hyväksyneet vastaajan editiovaatimuksia koskien aineistopyyntöjä vaan esitutkintaviranomaisen menettely hyväksyttiin (Vantaan käräjäoikeus pääkäsittelyn pöytäkirja 17.2.2011, Helsingin hovioikeus, päätös 20.9.2012 nro 2516).

Syyttäjälaitoksen ja puolustuksen resurssit olivat hyvin epätasapainoisessa suhteessa. Tiedotusvälineiden massiivinen uutisointi syyllisti vastaajan kaikkien kuultavien silmissä, eikä esitutkinnassa tätä epäsuhtaa pyritty mitenkään tasoittamaan vaan päinvastoin sitä käytettiin hyväksi.

Syyteharkinnassa tehtiin epätasa-arvoisia syyttämättäjättämispäätöksiä muun muassa sellaisen henkilön suhteen, joka oli syytteen tekoajan alussa vastaajan kanssa vähintään tasaveroisessa asemassa toteuttamassa syytteessä kuvattua menettelyä. 

Koska tässä prosessissa ei ollut kuin kaksi vastaajaa, saattoivat muut rikoksesta epäiltynä oikeudessa kuullut henkilöt kieltäytyä tulemasta kuulluksi tai lausua epämääräisesti heitä kuultaessa, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos heidän omaa syytettään olisi käsitelty tässä oikeudenkäynnissä.

Vastaajaa vastaan käytettiin todisteena epämääräisiä ja asiayhteydestään irrotettuja sähköposteja, joiden lähettäjiä ei kuultu eikä edellä mainitusta syystä ollut mahdollistakaan kuulla oikeudessa, jotta viestin sisältö olisi voitu riitauttaa.

Koko prosessi toteutettiin suurella kiireellä. Erityisesti hovioikeusprosessi oli tästä syystä erityisen suppea. Vastaajalla ei ollut puolustuksessaan tapahtuneiden muutosten vuoksi aikaa valmistella puolustustaan hovioikeudessa. Helsingin hovioikeus ei pyynnöstä huolimatta kuitenkaan suostunut lykkäämään pääkäsittelyn aloittamista vaan antoi puolustukselle muutaman lisäpäivän oikeudenkäynnin sisällä.

Vastaajalla täytyy olla tehokas oikeussuojakeino oikeudenloukkausta vastaan. Kun aikaa on jo kulunut siten, että puolustautumismahdollisuudet ovat useastakin syystä raunioituneet, niin vastaajan ainoaksi tehokkaaksi oikeussuojakeinoksi olisi jäänyt syytteen hylkääminen.


Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon
Vastaaja vaati rikosprosessissa, että syyte törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta hylätään, koska hänelle perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. ja 7. artiklassa turvattua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan vastaajalla on oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon.

Suomen korkein oikeus on lausunut ennakkopäätöksessään 2004:58, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen syytetylle saattaa kuitenkin jossakin poikkeuksellisessa tilanteessa merkitä sitä, että syytteen hylkääminen tai tutkimatta jättäminen jää ainoaksi tehokkaaksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa tarkoitetuksi oikeussuojakeinoksi.

Suomen lain oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Kuten säännöksestä ilmenee, mikä tahansa oikeudenkäyntivirhe ei riitä syyksi tuomion poistamiseen, vaan edellytyksenä on, että menettelyvirheen voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Lainkäyttöä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on toisaalta pidetty tärkeänä, ettei sanotun lainkohdan määräystä oikeudenkäyntivirheen vaikutuksesta jutun lopputulokseen tulkita ahtaasti (KKO 1995:95).

Esimerkkeinä vakavista prosessuaalisista virheistä on mainittu rikosoikeudenkäyntien osalta tilanteet, joissa vastaajalla ei ole ollut aikaa eikä mahdollisuuksia valmistella puolustustaan.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ilmenevät oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat periaatteet. Kyseistä artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä on korostettu oikeudenkäynnin osapuolten tasa-arvoisuuden periaatetta (equality of arms). 

Rikosoikeudenkäynnissä on erityisen tärkeätä, ettei syytetty joudu syyttäjää huonompaan asemaan. Syytetyllä on myös oltava rikosoikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa riittävät edellytykset valmistella puolustustaan. Virheellisyydet tämän asian käsittelyssä ovat koskeneet juuri näitä rikosasian vastaajan keskeisiä oikeuksia. RL 3:1:n mukaisen laillisuusperiaatteen rikkominen on lisäksi rikkonut vastaavaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaa.