Lakimiesten lausumaa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle, 2

Tämä Kailajärven väkisin rynnitty tuomio vaikutti siis minun ja satojen klubin jäsenien tuomioihin langettavasti. Kuuntele myös radiohaastatteluni aiheesta 
http://www.jarviradio.fi/juttuarkisto/105-wincapita-tiina-wartti-14-3-2014


OIKEUDENMUKAISEN OIKEUDENKÄYNNIN LOUKKAUKSESTA/Antti Kortelainen/2

Syyttömyysolettamasta
Esitutkintaviranomainen tiedotti nopeasti ja Wincapitaan ja vastaajaan kohdistuneista toimenpiteistä laajasti jo tutkinnan alkuvaiheessa. Keskusrikospoliisin sivuilla olevissa tiedotteissa on ollut seuraavanlaisia lausumia:
”Poliisi kehottaa henkilöitä, jotka tuntevat joutuneensa rikoksen kohteeksi klubin toiminnassa, tekemään asiasta rikosilmoituksen paikallispoliisille.”
”Poliisi toivookin, että henkilöt, jotka kokevat tulleensa petetyiksi, tekisivät WinCapitan toiminnasta rikosilmoituksen.”
”Lisäksi poliisin hallussa on asiakirja, jossa tällä hetkellä pääepäiltynä pidettävä henkilö kertoo WinCapitan olevan petollista toimintaa.”
(KRP:n tutkinnanjohtaja Jukka Korkiatupa teki ja kirjasi ensimmäisen rikosilmoituksen klubista 17.3.2008, kertoi itse todistajana oikeudenkäynnissämme)

Tämän tiedotustoiminnan seurauksena esitutkinnassa kuullut todistajat ja asianomistajat ovat kertoneet nyt puheena olevan sijoitusklubin toiminnasta saamistaan tiedoista lähes yksinomaan vastaajaa leimaavasti. 

Käytännössä vastaajalla ei ole ollut alun pitäenkään mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska tiedotusvälineet ja eri viranomaiset ovat esitelleet asiasta käsityksiään, jotka ovat olleet poikkeuksetta syyttömyysolettaman vastaisia. Erityisesti sisäasiainministeriön arpajais- ja asehallinnon päällikkö Jouni Laiho leimasi toiminnan pyramidihuijaukseksi jo syksyllä 2007 ennen kuin yhtäkään rikosilmoitusta oli tehty.

Kuulustelut toteutettiin siten, ettei kuulusteluissa pyrittykään muuhun kuin etsimään vahinkoa kärsineitä asianomistajia ja syyllistämään vastaajaa. Asianomistaja PL totesi häntä käräjäoikeudessa kuultaessa, että Oulun keskusrikospoliisin toimisto painosti häntä tekemään rikosilmoituksen. Hän ilmoitti, että hänelle tuli sellainen käsitys, että jos hän ei tee rikosilmoitusta, hän joutuu menemään Ouluun.

Suomen rahanpesuyksikön huolimaton tai tahallisen varomaton yhteydenotto Ison-Britannian rahanpesuyksikköön on saanut Moneybookers-pankin sulkemaan klubin tilit. Näin ollen viranomainen, joka tätä asiaa tutki, on erittäin voimakkaasti myötävaikuttanut klubin tilien sulkemiseen ja saanut aikaan klubin kaatumisen. Tästä on aiheutunut vahinko, joka on tunnusmerkistötekijänä ensimmäisessä syytekohdassa. Jo tämä asetelma on ollut omiaan asettamaan oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden kyseenalaiseksi.

Vastaajan vangitsemisoikeudenkäynnissä Oulun käräjäoikeudessa 28.9. 2009 tutkinnanjohtaja Seppo Rautava totesi epäillyn (Kailajärven) vapauttamisvaatimukseen, että se olisi ”sama kuin murhamiehelle annettaisiin ase takaisin” (ks. vastaajan kuulustelu 21.10.2009, sivu 1). Tutkinnanjohtaja Rautava on viimeistään tuon lausumansa jälkeen ollut selvästi esteellinen jatkamaan asiassa tutkinnanjohtajana.

16.11.2009 valtakunnansyyttäjänvirasto julkisti syyttäjälaitoksen toiminta- ja taloussuunnitelman 2011-2014.  Wincapitalle oli varattu suunnitelmassa oma liite eli liite numero 6. Liite on itse asiassa valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston kirjoittama muistio, joka on päivätty 12.11.2009.  Muistiossa Koivisto toteaa, että ”allekirjoittanut on määrätty seuraamaan ja koordinoimaan jutun esitutkintaa sekä syyttäjäntoimintaa”.

Koivisto ottaa muistiossaan kantaa syyllisyyskysymykseen seuraavasti:
-          ”Ilmeinen pyramidipetos”
-          ”Pääprosessin tuomion jälkeen (mitä ilmeisimmin langettava) muut rikosprosessit (koepallot) käynnistyvät tuomioistuinten määräämässä tahdissa.”

Lausumat ovat syyttömyysolettaman vastaisia jo senkin takia, ettei syyteharkinta ollut edes alkanut tuossa vaiheessa. Lausumat osoittavat, ettei syyttäjälaitos suhtautunut objektiivisesti tähän asiaan.


Oikeudenkäynnin osapuolten tasa-arvoisuuden periaatteesta
Esitutkintaviranomainen avasi tutkinnan esitutkintanumerolla 2400/R/117/08.  Jostain syystä vastaajaa varten avattiin oma esitutkintanumero 2400/R/81/10. Tämä mahdollisti sen, että keskusrikospoliisi vetosi keskeneräiseen esitutkintaan, kun puolustus 15.2.2011 tiedusteli alkuperäistä tutkintailmoitusta ja tutkintailmoituksen muuttuneita versioita esitutkinnasta 2400/R/117/08.

Ryk Sauli Kylmäluoma ilmoitti, ettei tutkintailmoitusta luovuteta esitutkinnan ollessa kesken. Sittemmin keskusrikospoliisin edustaja suostui vilauttamaan tutkintailmoitusta keskusrikospoliisin aulassa mutta kopiota siitä ei saanut ottaa. Tutkintailmoitusta olisi tarvittu eurooppalaisen pidätysmääräyksen laajennusasiassa ne bis in idem -väitteen tekemiseen. Tutkintailmoitusta vaadittiin editiovaatimuksella (= tietojen luovuttamusvaatimus), mutta Vantaan käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen.

Koko esitutkintamateriaali käsitti keskusrikospoliisin ilmoituksen mukaan noin 120.000 sivua. Vastaajalle avattu oma ilmoitus käsitti noin 50.000 sivua. Materiaali oli kuitenkin sähköisessä muodossa. Mitään estettä koko materiaalin luovutukselle ei olisi ollut, koska vastaajan oman esitutkintapöytäkirjan toimittaminen kävi verraten kivuttomasti dvd-levyillä.

Puolustus teki hovioikeudessa editiovaatimuksen koskien koko aineistoa 2400/R/117/08. Editiovaatimus hylättiin, koska keskusrikospoliisi oli ilmoittanut, että aineistoon voi tutustua. Aineistoon tutustuminen olisi kuitenkin edellyttänyt aineiston luettelointia, josta keskusrikospoliisi kieltäytyi (ks. sähköposti 28.9.2012). Näin ollen puolustuksella ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta tutustua aineistoon saatikka saada siitä itselleen kopiota.

Vastaajan oman ilmoitusnumeron taustalla on siis ollut se, että näin keskusrikospoliisi on voinut pimittää yli puolet esitutkinta-aineistosta. Sen ei ole tarvinnut luetteloida aineistoa, joten puolustuksella ei ole ollut mitään mahdollisuuksia esittää materiaaliin kohdistuvia aineisto- tai lisätutkintapyyntöjä. Näin on karkeasti rikottu esitutkintalain 40§:ää.

Puolustukselle ei toimitettu Moneybookers-pankista saatua raakadataa siinä muodossa, kun se on toimitettu esitutkintaviranomaiselle. 

Esitutkintaviranomainen laati oman versionsa kyseisestä aineistosta ja syyttäjä esitti muokatun aineiston omana kirjallisena todisteenaan, ilman että puolustuksella oli mahdollisuutta riitauttaa todistetta. Todiste oli merkittävässä asemassa oikeudenkäynnissä klubin toiminnan laajuutta kuvattaessa. Hovioikeus hylkäsi tähän liittyvän editiovaatimuksen.

Puolustus ei niin ikään saanut itselleen klubin Suomen serveriltä eli K&T Neutech Oy:ltä takavarikoitua data-aineistoa itsenäisesti tutkittavakseen. 16.10.2012 keskusrikospoliisi järjesti tilaisuuden, jossa vastaajan silloinen puolustaja pääsi valvotusti tutustumaan keskusrikospoliisin tiloissa osaan aineistosta. Tilaisuudessa keskusrikospoliisi päätti millä laitteistolla ja millä ohjelmistolla se materiaalia antaa tutkia. 

Vastaajan puolustaja esitti pyyntöjä saada materiaali mukaansa mutta siitä kieltäydyttiin merkittäviltä osin. Jälleen luetteloinnin puute aiheutti sen, ettei mitään käytännöllisiä mahdollisuuksia ollut esittää lisätutkintapyyntöjä kyseistä aineistoa koskien. 

Aineisto, johon vastaaja pääsi tutustumaan, oli aineistoa, jonka viimeinen esiintymä oli päivämäärältä 10.2.2007. Hovioikeuden pääkäsittelyssä kävi ilmi, että aineistoa on ainakin marraskuulle 2007 saakka. Tähän aineistoon vastaaja ei kertomansa mukaan ole päässyt tutustumaan. Hovioikeus hylkäsi tähän liittyvän editiovaatimuksen.

Oheisista tuomioista ilmenee Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen kanta tapahtuneen kaltaiseen materiaalin salaamiseen (ks. alla)*.

Puolustuksen resursseja rajattiin heti alkuvaiheessa ja puolustukselle pyrittiin heti antamaan se kuva, ettei asiaan kannata käyttää aikaa. Vastaajalle määrätyn puolustaja Petter Kavoniuksen laskusta 13.12.2010 annetussa päätöksessä nro 4012 Vantaan käräjäoikeus on todennut, ettei kaikkeen esitutkinta-aineistoon perehtyminen ole ollut tarpeellista ja korvannut puolustajan 600 työtunnista 252 tuntia. Toisin sanoen käräjäoikeus on viestinyt, että puolustajan tulee luottaa esitutkintaviranomaisen tekemiin yhteenvetoihin. Aineiston itsenäistä tutkimista tällainen päätös ei edistä.

Edellä mainitusta Ari-Pekka Koiviston 12.9.2009 muistiosta ilmenee, että syyttäjälaitoksella oli käytössä moninkertaiset resurssit puolustukseen nähden. Asiaa lienee eri vaiheissaan pohtinut toistakymmentä syyttäjää ja he ovat käyttäneet asiaan rajattomasti aikaa. Vantaan käräjäoikeus päätti, ettei kahta puolustajaa tarvita istunnossa, kun syyttäjän kuultavia kuultiin vaan yksi riittää. Hovioikeus vahvisti tämän päätöksen. Tältä osin viitataan puolustajan palkkiosta annettuihin päätöksiin ja niistä jätettyihin valituksiin.

Kaikkien puolustajien jättämiä laskuja leikattiin rajusti niitä sen enempää perustelematta koskien koko prosessia. Näin vahvistettiin sitä signaalia, ettei puolustuksen tule käyttää vastaajan puolustamiseen erityisemmin aikaa, vaikka vastapuolella on ollut käytössään ennen näkemätön esitutkintakoneisto.

*Jasper v The United Kingdom, 16.2.2000 (27052/95), p. 51: "It is a fundamental aspect of the right to a fair trial that criminal proceedings, including the elements of such proceedings which relate to procedure, should be adversarial and that there should be equality of arms between the prosecution and defence. The right to an adversarial trial means, in a criminal case, that both prosecution and defence must be given the opportunity to have knowledge of and comment on the observations filed and the evidence adduced by the other party (see the Brandstetter v. Austria judgment of 28 August 1991, Series A no. 211, §§ 66, 67). In addition Article 6 § 1 requires, as indeed does English law (see paragraph 19 above), that the prosecution authorities should disclose to the defence all material evidence in their possession for or against the accused (see the above-mentioned Edwards judgment, § 36).

Lobo Machado v Portugal, 20.2.1996 p. 31: "Regard being had, therefore, to what was at stake for the applicant in the proceedings in the Supreme Court and to the nature of the Deputy Attorney-General's opinion, in which it was advocated that the appeal should be dismissed (see paragraph 14 above), the fact that it was impossible for Mr Lobo Machado to obtain a copy of it and reply to it before judgment was given infringed his right to adversarial proceedings. That right means in principle the opportunity for the parties to a criminal or civil trial to have knowledge of and comment on all evidence adduced or observations filed, even by an independent member of the national legal service, with a view to influencing the court's decision."                         

Dowsett v the United Kingdom, 24.6.2003 (39482/98), p. 41: "It is a fundamental aspect of the right to a fair trial that criminal proceedings, including the elements of such proceedings which relate to procedure, should be adversarial and that there should be equality of arms between the prosecution and the defence. The right to an adversarial trial means, in a criminal case, that both the prosecution and the defence must be given the opportunity to have knowledge of and comment on the observations filed and the evidence adduced by the other party (see Brandstetter v. Austria, judgment of 28 August 1991, Series A no. 211, pp. 27-28, §§ 66-67). In addition Article 6 § 1 requires, as indeed does English law (see paragraphs 27-33 above), that the prosecution authorities disclose to the defence all material evidence in their possession for or against the accused (see Edwards, cited above, p. 35, § 36).

F.R. v. Switzerland, 28.6.2001, p. 36: "Nevertheless, the concept of fair trial also implies in principle the right for the parties to a trial to have knowledge of and comment on all evidence adduced or observations filed"

Fitt v the United Kingdom, 16.2.2000 (29777/96), p. 44: "It is a fundamental aspect of the right to a fair trial that criminal proceedings, including the elements of such proceedings which relate to procedure, should be adversarial and that there should be equality of arms between the prosecution and defence. The right to an adversarial trial means, in a criminal case, that both prosecution and defence must be given the opportunity to have knowledge of and comment on the observations filed and the evidence adduced by the other party (see the Brandstetter v. Austria judgment of 28 August 1991, Series A no. 211, pp. 27-28, §§ 66-67). In addition Article 6 § 1 requires, as indeed does English law (see paragraph 18 above), that the prosecution authorities disclose to the defence all material evidence in their possession for or against the accused (see the Edwards judgment cited above, p. 35, § 36).

Lakimiesten kynästä - Listaus WinCapita-oikeudenkäynneissä todetuista virheistä, jotka ovat ratkaisevasti vaikuttaneet juttujen lopputuloksiin, laatinut varatuomari-ekonomi Ilkka Pitkänen (10/2014)

Suomessa oikeudet ovat ryssineet väen väkisin tuomioita WinCapitasta syytetyille ja vaatineet konfiskointiin kaikki heidän klubista tulouttamansa varat – myös heiltä, joita ei ole syytetty. 100 miljoonaa valtion laariin! Viranomaiset ovat kuitenkin sivuuttaneet seuraavat 34 kohtaa käsittelyssään (joitakin kohtia jopa lakia rikkomalla) , jotka varatuomari-ekonomi Ilkka Pitkänen on selvittänyt. Ulkomaisen yrityksen oikeudenkäyntipaikankaan kun ei olisi kuulunut olla Suomessa. Rahoitustarkastuslaitoksen Financial Supervision Authority Harri Hirvi on syyskuussa 2007 vastannut toimilupa-asiaan seuraavasti: ”Ratan käytettävissä olevan tiedon perusteella Winclubin harjoittama toiminta ei vaadi Suomessa sijoituspalvelun tarjoamista koskevaa toimilupaa.”

1. Euroopan perustamissopimusten takaaman palvelun tarjonnan vapauden vastaisesti ryhdytty toimenpiteisiin Eurooppa-oikeudesta piittaamatta yhden suomalaisen kihlakunnansyyttäjän päätöksellä noudattamatta menettelytapoja, jotka on säädetty noudatettaviksi ja sallimatta ns. pääasiassa selvityksen esittämistä Eurooppa-oikeuden määräyksistä.

2. Väärä lainvalinta
- vrt. 31/2000/EY, 3,1 artikla, hoidettava sijoittautumispaikan lakien mukaan

3. Sijoittautumispaikan väärä määritys, oikea sijoittautumispaikka on Lontoo
- kts. 31/2000/EY, johtolauseen kohta 19 ja artikla 2 kohta c

4. Englannin laista ei ole esitetty minkäänlaista selvitystä.

5. Englannissa ei ole suoritettu tutkintaa eikä selvitetty Moneybookers-pankin menettelyä asiassa. Koko esitutkinta on tehty Suomessa, vaikka WinCapitaan kuului myös noin 800 ulkolaistakin jäsentä eikä heitä ole lainkaan kuultu.

6. Toimenpiteisiin on Englannissa ryhdytty, vaikka toiminnan rajoittaminen on kielletty myös Suomen sähkökauppalaissa 458/2002, 5 §.

7. Toimenpiteisiin on edetty noudattamatta ns. Kieltokannelain (1198/2000) 1 §:n määräyksiä, joka olisi edellyttänyt rajoitustoimenpiteiden suorittamista tuon lain säätämässä järjestyksessä, mikäli 2 momentin 11-kohdan mukaan direktiivin 31/2000/EY mukaista tietoyhteiskunnan palvelun tarjontaa halutaan rajoittaa.

8. Toimenpiteisiin on ryhdytty, vaikka Keskusrikospoliisilla ja kihlakunnansyyttäjillä ei kieltokannelain 4 §:n mukaan ole toimivaltaa asiassa.

9. WinCapitan toiminnan lopettaminen tapahtui jäädyttämällä 17.4.2008 Lontoossa kertarysäyksellä kaikki WinCapitan varat Lontoossa Moneybookers-pankin tilille Keskuspoliisin ja kihlakunnansyyttäjä Heikki Arjaksen tekemästä hakemuksesta, vaikka siis näillä viranomaisilla ei ollut kanneoikeutta eikä toimivaltaa tähän menettelyyn Englannissa.

10. Jäädytyshakemuksesta ja päätöksestä ei koskaan annettu tietoa Hannu Kailajärvelle eikä WinCapitan jäsenistölle. Ihan perustavaa laatua oleva oikeudenkäyntivirhe!

11. WinCapitalle ja jäsenistölle, joiden varoja jäädytys koski, ei direktiivin säännösten vastaisesti, erityisesti 11 artiklan määräämällä tavalla annettu direktiivin edellyttämää oikeusturvaa hakemuksen suhteen.

12. Jäädytetyt varat on sittemmin KRP:n vaatimuksesta siirretty Suomeen, vaikka Suomen viranomaisilla ei ole ollut toimivaltaa asiassa.

13. WinCapitan toiminta päättyi näihin viranomaistoimiin eikä WinCapitan toiminta itsessään aiheuttanut toiminnan päättymistä.

14. WinCapitassa ei ollut minkäänlaista pyramidirakennetta vastoin julkisuudessa toistuvasti esitettyjä väitteitä, jotka sittemmin ovat kulkeutuneet pelkkinä väitteinä todisteluun Kailajärven tuomioissa.

15. Suomi on sidottu EU-tuomioistuimen tekemiin päätöksiin. Mikäli pyramidin väitettäisiin vastoin tosiasioita kuuluneen WinCapitan toimintaan, EU-tuomioistuin on ennakkopäätöksellään (SEUT 267 artikla) asiassa 4Finance vs. Liettua vahvistanut, että pyramidi on kielletty toiminta- tai organisaatiomalli vain, mikäli tuottojen saaminen toiminnassa perustuu pääasiassa uusien jäsenten värväämiseen mukaan toimintaan. WinCapitassa oli tuhansia jäseniä, jotka saivat tuottoja sijoitusklubista, vaikka eivät koskaan värvänneet ainuttakaan uutta jäsentä WinCapitaan.

16. WinCapitan jäsenistö suljettiin Euroopan Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja sen sisältämän ns. access to court -periaatteen vastaisesti kokonaan Kailajärven oikeudenkäynnin ulkopuolelle, vaikka kysymyksessä oli asia, joka koski myös jäsenistön oikeuksia ja velvoitteita.
- Nyttemmin syyttäjät käyttävät Kailajärven tuomioita useimmiten yksinomaisin perustein jäsenistöä vastaan vaatiessaan heiltä ”rikoshyödyn” menettämistä valtiolle.
- Jäsenistön puhevalta päätöksen syntymiseen johtaneessa käsittelyssä siis eliminoitiin 6 artiklan vastaisesti.

17. Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3d-kohdan mukaan jokaiselle rikosasian vastaajalle, siis myös konfiskaatiovaatimusten kohteina oleville jäsenille, on taattava oikeus kuulustuttaa heitä koskevassa asiassa kuultavia todistajia ja myös oikeus nimetä omia todistajiaan kuultaviksi oikeudenkäynnissä.
- Kailajärven oikeudenkäynnissä oikeus torjuttiin kokonaan, joten tämäkin ihmisoikeusloukkaus on päivänselvä virhe.

18. Kaikki ei ollut rikollista WinCapitassa, vaikka niin Kailajärven tuomiossa väitetään
- Rikosoikeudessa ns. kollektiivinen syyllisyys on täysin kielletty perustelutapa.
Rikosasian syyllisyys voi kohdistua vain henkilöihin, jotka on tuomittavissa rikoksesta. Kaiken leimaaminen rikolliseksi on rikosoikeudellisesti ala-arvoinen suoritus.
- WinCapitan liiketoimintasuunnitelma on laadultaan täysin normaali ja valuuttakauppaa maailmalla tekevien meklareiden toimintaan rinnastettavissa eikä missään muualla maailmassa tätä tapaa vastaan ole nostettu jäsenistöön/asiakkaisiin ulottuvia rikosoikeudellisia vaatimuksia.

19. Vaatimukset jäsenistöä vastaan on hajautettu käräjäoikeuksiin ympäri maata ja sillä menettelyllä edelleen valtavasti vaikeutettu jäsenistön mahdollisuuksia kunnollisen vastanäytön esittämiseen. Syyttäjät saivat kuulustuttaa lähes 100 todistajaa Kailajärven asiassa keskitetysti. Jäsenistöllä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia kuulustustuttaa vastaavia todistajia noin 25 käräjäoikeudessa voidakseen kunnollisesti vastata syyttäjien konfiskaatiovaatimuksiin. Vaikka todistelua supistettaisiinkin, asiantuntevat todistajat joutuvat valtavaan rasitukseen joutuessaan kiertämään kuulemisissa ympäri maata. Kustannukset ovat näin jäsenistölle aivan toista luokkaa kuin syyttäjille ja sama koskee aiheutuvan vaivan määrää.

20. Nykyisin voimassa oleva oikeusjärjestyksemme edellyttää todistelun välittömyyttä ja keskittämistä. Nämä periaatteet eivät toteudu, jos jäsenistölle vasta ympäri maata hajautetuissa oikeudenkäynneissä tarjoutuu mahdollisuus vastanäytön esittämiseen ja silloinkin kuulematta jää suuri osa niistä todistajista, joita lain mukaan olisi ollut oikeus kuulustuttaa jo Kailajärven prosessissa.

21. Hannu Kailajärvi oli kehittänyt klubin käyttöön aivan loistavaan innovaatioon perustuvan, valuuttakaupan käymiseen soveltuneen signaalijärjestelmän.

- ohjelman antamat kaupankäyntisignaalit olivat jäsenten käytössä ja niiden laadun on vahvistettu olleen korkealla tasolla sellaisella näytöllä, joka on täysin kiistatonta.

- näyttöä ei kolmesta pääväliintuloa koskevista ja hylätyksi tulleista hakemuksista huolimatta päästy jäsenistön toimesta lainkaan esittämään Kailajärveä koskeneissa oikeudenkäynneissä.

22. WinCapitan liiketoimintasuunnitelmassa ei ole minkäänlaista rikosoikeudellista elementtiä. Liiketoimintasuunnitelma voidaan koska tahansa osoittaa täysin sallituksi ja sellaiseksi, jota valuuttakauppaa koskevassa toiminnassa muualla maailmassa toteutetaan koko ajan tänä päivänäkin eri länsimaiden Finanssivalvontojen siihen puuttumatta.

23. WinCapitan toiminnassa ei ole toteutunut se tunnusmerkistö, jota petosrikokselta edellytetään siitä huolimatta, että tästä on olemassa jo KKO:nkin ratkaisu.
Tunnusmerkistöön ei kuitenkaan kuulu se, mikä elin on ratkaisuja tehnyt, vaan se mitkä tosiseikat on näytetty toteen ja miten ne toteuttavat tunnusmerkistön. Rikosasiassa annettu tuomio ei ole oikeus-tosiseikka (vrt. esim. Makkonen).

24. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (vrt. SPL 8 § ja RL 3:1) ja Euroopan Ihmisoikeussopimus (art. 7) kieltävät kaikenlaisen tulkinnan ja jälkikäteisen lainsäädännön rikosasian vastaajan vahingoksi. Teleologinen tulkintatapa rikoksen muovaamiseksi ei ole tässä mahdollinen, koska silloinkin lopputulokseen etenemisen on tultava suoritetuksi lakiin perustuvilla säännöillä.

25. Petosrikos edellyttää, että on tapahtunut erehdyttäminen, erehdyttämisen vallassa tehty omaisuusdisponointi ja että näin on tahallisesti aiheutettu vahinkoa. Kuitenkin tahallisen erehdyttämisen osalta edellytetään lisäksi, että vahinko on välitön (vrt. Ståhlberg). Neljä vuotta jatkunut toiminta, joka päättyy viranomaisten toimesta suoritettuun toiminnan lopettamiseen, ei täytä tätä ehtoa muun muassa sen vuoksi, että väitetyn erehdyttämisen ja vahingon suhteen ei ole välitöntä yhteyttä.

26. Kukaan ei tiennyt toiminnan aikana sitä, että toiminta olisi jollakin tavalla lainvastaista. Sitä tiedusteltiinkin muun muassa useilta viranomaisilta. Mistään ei saatu selvitystä, joka lainvastaisuuden olisi osoittanut. WinCapita toimi tarkasti sääntöjensä edellyttämällä tavalla. Kukaan ei ole väittänyt, että toiminnassa olisi tapahtunut virheitä tai sääntöjen vastaisia toimia. Kaikki varojen siirrot ja niillä suoritetut hankinnat tulivat rekisteröidyiksi täsmällisesi ja viivyttelemättä, niin myös pyydetyt varojen kotiutukset WinCapitasta jäsenen yksityisille pankkitileille.
- Sitten kun toiminta oli viranomaisten toimesta lopetettu, syyttäjät väittävät sen osoittavan, että kyseessä oli pyramidihuijaus!?

27. Rahankeräysrikos on WinCapitan kohdalla täysin mahdoton ajatuskuvio.
- Rahankeräyslaki määrittää rahankeräyksen toiminnaksi, jossa yleisöltä kerätään lahjoituksia yleishyödylliseen tarkoitukseen ja tämän osalta on määrätty, että sitä ei saa toteuttaa pyramidipelin muodossa.
- Tulkintaa ei saa kääntää niin, että jossakin havaittu pyramidiorganisaation mukainen toiminta olisi kiellettyä rahankeräystä, koska se ei ole rahankeräystä ollenkaan.
- WinCapitassa ei ollut mitään pyramidia.

28. Kaikki on salattu mahdollisimman tehokkaasti. Kailajärveä pidettiin eristyksissä yli vuoden. Vakuustakavarikot jäsenistöä kohtaan määrättiin aina salaisiksi vuosien ajaksi. Vaikka muuta aineistoa onkin jo saatu nähtäväksi, vieläkään Keskusrikospoliisi ei suostu esittämään nähtäväksi sitä kirjeenvaihtoa, joka Suomesta käytiin Englannin suuntaan ennen WinCapitan lopettamista, vaikka sitä on puolustuksen taholta useilla editiovaatimuksilla vaadittu. Salaaminen on luonnollisesti huomattavasti vaikeuttanut jäsenistön puolustautumista syyttäjien vaatimuksia vastaan.

29. Keskusrikospoliisi ei anna mitään kunnollista vastausta siitä, miksi Moneybookers-pankkia ei ole kuultu siitä, miksi klubin pankkitili tilapäisesti suljettiin maaliskuussa 2008 klubin varojen kuitenkin yhä kuuluessa klubille itselleen. Tätä tilapäistä sulkemista on sitten käytetty yhtenä perusteena jäädytyshakemuksen tekemiselle, vaikka sulkeminen ei johtunut WinCapitasta itsestään. Tilille jäi 4,8 miljoonaa euroa.

30. WinCapitan tilittämiä tuottoja valuuttakaupasta ei jäsen voinut saada muutoin kuin hankkimalla itselleen klubin liikkeeseen panemia käyttöoikeuslisenssejä. Näiden merkintäpääomille klubi tilitti tuottoja jäsenen tilille klubissa 6 kk sijoitusjaksoin.

Valuuttakauppatuottoja ei voinut saada lisenssejä hankkimatta. Nämä tuotot kertyivät siten, että lisenssien pääomasta erotettiin osa käsiteltäväksi ns. Forex-poolissa, jossa osaan pääomasta kohdistettiin täsmälleen ne tuotot, jotka syntyivät Kailajärven kehittämän signaalijärjestelmän mukaisista valuuttakaupan kaupankäyntiehdotuksista. Täsmälleen sama tuotto olisi kohdistunut jäsenen pääomiin, jos tämä olisi pitänyt varoja jossakin WinCapitan ulkopuolisessa pankissa ja tehnyt pääomille juuri ne valuuttakauppa, jotka klubin ohjelmisto ehdotti tehtäväksi.

Tällöin tuotot olisivat olleen kokonaan WinCapitan ulkopuolella eikä niihin voisi millään perusteella puuttua väittäen niiden ansaintaa lainvastaiseksi. Tämä kaupankäynti oli työlästä ja vaati paljon läsnäoloa oman tietokoneen äärellä. Siksi WinCapita tarjoutui siirtymäajan tekemään valuuttakauppaa jäsentensä puolesta. Näin kertyneissä tuotoissa ei kaiken järjen mukaan voi olla mitään lainvastaista.

31. Toinen tapa hankkia tuottoja WinCapitassa tapahtui ns. Lisenssipörssin kautta. Klubi oli järjestänyt jäsenten käyttöön internet-sivuilla ns. lisenssipörssin, jossa jäsenet saattoivat keskenään myydä hankkimiaan lisenssejä toisilleen. Klubi peri kaupoista 5 %:n välitysprovision. Kaupankäynti pörssin kautta jäsenten kesken ei voi kuulua mihinkään rikokseen, koska se tapahtui jäsenten kesken ja heidän omilla päätöksillään ilman WinCapitan muuta osallisuutta kuin välitysprovision periminen.

- Lisenssipörssin kautta tapahtuneen kaupankäynnin osalla ei ole dokumentoitu tai todettu ainuttakaan virhettä – kaikki toimi kuin kello jäsenten ilmoitusten mukaan.

- Itä-Suomen HO päätti 26.9.2013, että koska syyttäjät eivät ole erotelleet jäsenten kotiutuksista lisenssipörssin tuottojen osuutta, konfiskaatiovaatimukset tuli kokonaan hylätä, koska rikosasiassa ei syyttäjän näyttövelvollisuuteen liittyvää kysymystä saa lähteä arvioimaan vastaajan vahingoksi ilman kunnollista näyttöä.

- Sitä paitsi näyttö on saatavissa, mutta poliisi ei halua sitä säilyneistä varmuuskopioista selvittää.

32. Lisenssipörssin kautta syntyneet kauppahintavoitot muodostavat selvästi suurimman osan kotiutuksista, sillä suuret kotiutukset ajoittuvat klubin toiminnan viimeisen puolen vuoden ajalle, jolloin klubiin tulleet uudet jäsenet ostivat paljon lisenssejä vanhoilta jäseniltä lisenssipörssin kautta. Näin he saivat tuottoja, joiden määrää WinCapita ei olisi kyennyt valuuttakaupasta maksamaan. Tällaisten tuottojen kotiuttaminen ei kuulu mihinkään rikokseen.

33. Syyttäjätkin myöntävät, että jäsenistö on ainakin pääosiltaan toiminut täysin vilpittömässä mielessä uskoen toiminnan laillisuuteen. Tästä huolimatta he väittävät yleismaailmallisesti ja kaikissa muissa maissa valvonnan alaisena toteutuvasta toimintamallista poiketen, että vilpittömän mielen saantosuojalla ei ole mitään tekemistä rikoksesta saaduksi väitetyn hyödyn konfiskaatiota koskevissa vaatimuksissa.

34. Asiaan liittyy paljon muitakin vääriä tulkintoja, joista on lausuttu tuomioistuimille jätetyissä yksityiskohtaisissa vastaajien vastineissa. Vastineisiin suhtaudutaan useimmiten melkeinpä vihamielisesti.