Lakimiesten lausumaa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle, 2

Tämä Kailajärven väkisin rynnitty tuomio vaikutti siis minun ja satojen klubin jäsenien tuomioihin langettavasti. Kuuntele myös radiohaastatteluni aiheesta 
http://www.jarviradio.fi/juttuarkisto/105-wincapita-tiina-wartti-14-3-2014


OIKEUDENMUKAISEN OIKEUDENKÄYNNIN LOUKKAUKSESTA/Antti Kortelainen/2

Syyttömyysolettamasta
Esitutkintaviranomainen tiedotti nopeasti ja Wincapitaan ja vastaajaan kohdistuneista toimenpiteistä laajasti jo tutkinnan alkuvaiheessa. Keskusrikospoliisin sivuilla olevissa tiedotteissa on ollut seuraavanlaisia lausumia:
”Poliisi kehottaa henkilöitä, jotka tuntevat joutuneensa rikoksen kohteeksi klubin toiminnassa, tekemään asiasta rikosilmoituksen paikallispoliisille.”
”Poliisi toivookin, että henkilöt, jotka kokevat tulleensa petetyiksi, tekisivät WinCapitan toiminnasta rikosilmoituksen.”
”Lisäksi poliisin hallussa on asiakirja, jossa tällä hetkellä pääepäiltynä pidettävä henkilö kertoo WinCapitan olevan petollista toimintaa.”
(KRP:n tutkinnanjohtaja Jukka Korkiatupa teki ja kirjasi ensimmäisen rikosilmoituksen klubista 17.3.2008, kertoi itse todistajana oikeudenkäynnissämme)

Tämän tiedotustoiminnan seurauksena esitutkinnassa kuullut todistajat ja asianomistajat ovat kertoneet nyt puheena olevan sijoitusklubin toiminnasta saamistaan tiedoista lähes yksinomaan vastaajaa leimaavasti. 

Käytännössä vastaajalla ei ole ollut alun pitäenkään mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska tiedotusvälineet ja eri viranomaiset ovat esitelleet asiasta käsityksiään, jotka ovat olleet poikkeuksetta syyttömyysolettaman vastaisia. Erityisesti sisäasiainministeriön arpajais- ja asehallinnon päällikkö Jouni Laiho leimasi toiminnan pyramidihuijaukseksi jo syksyllä 2007 ennen kuin yhtäkään rikosilmoitusta oli tehty.

Kuulustelut toteutettiin siten, ettei kuulusteluissa pyrittykään muuhun kuin etsimään vahinkoa kärsineitä asianomistajia ja syyllistämään vastaajaa. Asianomistaja PL totesi häntä käräjäoikeudessa kuultaessa, että Oulun keskusrikospoliisin toimisto painosti häntä tekemään rikosilmoituksen. Hän ilmoitti, että hänelle tuli sellainen käsitys, että jos hän ei tee rikosilmoitusta, hän joutuu menemään Ouluun.

Suomen rahanpesuyksikön huolimaton tai tahallisen varomaton yhteydenotto Ison-Britannian rahanpesuyksikköön on saanut Moneybookers-pankin sulkemaan klubin tilit. Näin ollen viranomainen, joka tätä asiaa tutki, on erittäin voimakkaasti myötävaikuttanut klubin tilien sulkemiseen ja saanut aikaan klubin kaatumisen. Tästä on aiheutunut vahinko, joka on tunnusmerkistötekijänä ensimmäisessä syytekohdassa. Jo tämä asetelma on ollut omiaan asettamaan oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden kyseenalaiseksi.

Vastaajan vangitsemisoikeudenkäynnissä Oulun käräjäoikeudessa 28.9. 2009 tutkinnanjohtaja Seppo Rautava totesi epäillyn (Kailajärven) vapauttamisvaatimukseen, että se olisi ”sama kuin murhamiehelle annettaisiin ase takaisin” (ks. vastaajan kuulustelu 21.10.2009, sivu 1). Tutkinnanjohtaja Rautava on viimeistään tuon lausumansa jälkeen ollut selvästi esteellinen jatkamaan asiassa tutkinnanjohtajana.

16.11.2009 valtakunnansyyttäjänvirasto julkisti syyttäjälaitoksen toiminta- ja taloussuunnitelman 2011-2014.  Wincapitalle oli varattu suunnitelmassa oma liite eli liite numero 6. Liite on itse asiassa valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston kirjoittama muistio, joka on päivätty 12.11.2009.  Muistiossa Koivisto toteaa, että ”allekirjoittanut on määrätty seuraamaan ja koordinoimaan jutun esitutkintaa sekä syyttäjäntoimintaa”.

Koivisto ottaa muistiossaan kantaa syyllisyyskysymykseen seuraavasti:
-          ”Ilmeinen pyramidipetos”
-          ”Pääprosessin tuomion jälkeen (mitä ilmeisimmin langettava) muut rikosprosessit (koepallot) käynnistyvät tuomioistuinten määräämässä tahdissa.”

Lausumat ovat syyttömyysolettaman vastaisia jo senkin takia, ettei syyteharkinta ollut edes alkanut tuossa vaiheessa. Lausumat osoittavat, ettei syyttäjälaitos suhtautunut objektiivisesti tähän asiaan.


Oikeudenkäynnin osapuolten tasa-arvoisuuden periaatteesta
Esitutkintaviranomainen avasi tutkinnan esitutkintanumerolla 2400/R/117/08.  Jostain syystä vastaajaa varten avattiin oma esitutkintanumero 2400/R/81/10. Tämä mahdollisti sen, että keskusrikospoliisi vetosi keskeneräiseen esitutkintaan, kun puolustus 15.2.2011 tiedusteli alkuperäistä tutkintailmoitusta ja tutkintailmoituksen muuttuneita versioita esitutkinnasta 2400/R/117/08.

Ryk Sauli Kylmäluoma ilmoitti, ettei tutkintailmoitusta luovuteta esitutkinnan ollessa kesken. Sittemmin keskusrikospoliisin edustaja suostui vilauttamaan tutkintailmoitusta keskusrikospoliisin aulassa mutta kopiota siitä ei saanut ottaa. Tutkintailmoitusta olisi tarvittu eurooppalaisen pidätysmääräyksen laajennusasiassa ne bis in idem -väitteen tekemiseen. Tutkintailmoitusta vaadittiin editiovaatimuksella (= tietojen luovuttamusvaatimus), mutta Vantaan käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen.

Koko esitutkintamateriaali käsitti keskusrikospoliisin ilmoituksen mukaan noin 120.000 sivua. Vastaajalle avattu oma ilmoitus käsitti noin 50.000 sivua. Materiaali oli kuitenkin sähköisessä muodossa. Mitään estettä koko materiaalin luovutukselle ei olisi ollut, koska vastaajan oman esitutkintapöytäkirjan toimittaminen kävi verraten kivuttomasti dvd-levyillä.

Puolustus teki hovioikeudessa editiovaatimuksen koskien koko aineistoa 2400/R/117/08. Editiovaatimus hylättiin, koska keskusrikospoliisi oli ilmoittanut, että aineistoon voi tutustua. Aineistoon tutustuminen olisi kuitenkin edellyttänyt aineiston luettelointia, josta keskusrikospoliisi kieltäytyi (ks. sähköposti 28.9.2012). Näin ollen puolustuksella ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta tutustua aineistoon saatikka saada siitä itselleen kopiota.

Vastaajan oman ilmoitusnumeron taustalla on siis ollut se, että näin keskusrikospoliisi on voinut pimittää yli puolet esitutkinta-aineistosta. Sen ei ole tarvinnut luetteloida aineistoa, joten puolustuksella ei ole ollut mitään mahdollisuuksia esittää materiaaliin kohdistuvia aineisto- tai lisätutkintapyyntöjä. Näin on karkeasti rikottu esitutkintalain 40§:ää.

Puolustukselle ei toimitettu Moneybookers-pankista saatua raakadataa siinä muodossa, kun se on toimitettu esitutkintaviranomaiselle. 

Esitutkintaviranomainen laati oman versionsa kyseisestä aineistosta ja syyttäjä esitti muokatun aineiston omana kirjallisena todisteenaan, ilman että puolustuksella oli mahdollisuutta riitauttaa todistetta. Todiste oli merkittävässä asemassa oikeudenkäynnissä klubin toiminnan laajuutta kuvattaessa. Hovioikeus hylkäsi tähän liittyvän editiovaatimuksen.

Puolustus ei niin ikään saanut itselleen klubin Suomen serveriltä eli K&T Neutech Oy:ltä takavarikoitua data-aineistoa itsenäisesti tutkittavakseen. 16.10.2012 keskusrikospoliisi järjesti tilaisuuden, jossa vastaajan silloinen puolustaja pääsi valvotusti tutustumaan keskusrikospoliisin tiloissa osaan aineistosta. Tilaisuudessa keskusrikospoliisi päätti millä laitteistolla ja millä ohjelmistolla se materiaalia antaa tutkia. 

Vastaajan puolustaja esitti pyyntöjä saada materiaali mukaansa mutta siitä kieltäydyttiin merkittäviltä osin. Jälleen luetteloinnin puute aiheutti sen, ettei mitään käytännöllisiä mahdollisuuksia ollut esittää lisätutkintapyyntöjä kyseistä aineistoa koskien. 

Aineisto, johon vastaaja pääsi tutustumaan, oli aineistoa, jonka viimeinen esiintymä oli päivämäärältä 10.2.2007. Hovioikeuden pääkäsittelyssä kävi ilmi, että aineistoa on ainakin marraskuulle 2007 saakka. Tähän aineistoon vastaaja ei kertomansa mukaan ole päässyt tutustumaan. Hovioikeus hylkäsi tähän liittyvän editiovaatimuksen.

Oheisista tuomioista ilmenee Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen kanta tapahtuneen kaltaiseen materiaalin salaamiseen (ks. alla)*.

Puolustuksen resursseja rajattiin heti alkuvaiheessa ja puolustukselle pyrittiin heti antamaan se kuva, ettei asiaan kannata käyttää aikaa. Vastaajalle määrätyn puolustaja Petter Kavoniuksen laskusta 13.12.2010 annetussa päätöksessä nro 4012 Vantaan käräjäoikeus on todennut, ettei kaikkeen esitutkinta-aineistoon perehtyminen ole ollut tarpeellista ja korvannut puolustajan 600 työtunnista 252 tuntia. Toisin sanoen käräjäoikeus on viestinyt, että puolustajan tulee luottaa esitutkintaviranomaisen tekemiin yhteenvetoihin. Aineiston itsenäistä tutkimista tällainen päätös ei edistä.

Edellä mainitusta Ari-Pekka Koiviston 12.9.2009 muistiosta ilmenee, että syyttäjälaitoksella oli käytössä moninkertaiset resurssit puolustukseen nähden. Asiaa lienee eri vaiheissaan pohtinut toistakymmentä syyttäjää ja he ovat käyttäneet asiaan rajattomasti aikaa. Vantaan käräjäoikeus päätti, ettei kahta puolustajaa tarvita istunnossa, kun syyttäjän kuultavia kuultiin vaan yksi riittää. Hovioikeus vahvisti tämän päätöksen. Tältä osin viitataan puolustajan palkkiosta annettuihin päätöksiin ja niistä jätettyihin valituksiin.

Kaikkien puolustajien jättämiä laskuja leikattiin rajusti niitä sen enempää perustelematta koskien koko prosessia. Näin vahvistettiin sitä signaalia, ettei puolustuksen tule käyttää vastaajan puolustamiseen erityisemmin aikaa, vaikka vastapuolella on ollut käytössään ennen näkemätön esitutkintakoneisto.

*Jasper v The United Kingdom, 16.2.2000 (27052/95), p. 51: "It is a fundamental aspect of the right to a fair trial that criminal proceedings, including the elements of such proceedings which relate to procedure, should be adversarial and that there should be equality of arms between the prosecution and defence. The right to an adversarial trial means, in a criminal case, that both prosecution and defence must be given the opportunity to have knowledge of and comment on the observations filed and the evidence adduced by the other party (see the Brandstetter v. Austria judgment of 28 August 1991, Series A no. 211, §§ 66, 67). In addition Article 6 § 1 requires, as indeed does English law (see paragraph 19 above), that the prosecution authorities should disclose to the defence all material evidence in their possession for or against the accused (see the above-mentioned Edwards judgment, § 36).

Lobo Machado v Portugal, 20.2.1996 p. 31: "Regard being had, therefore, to what was at stake for the applicant in the proceedings in the Supreme Court and to the nature of the Deputy Attorney-General's opinion, in which it was advocated that the appeal should be dismissed (see paragraph 14 above), the fact that it was impossible for Mr Lobo Machado to obtain a copy of it and reply to it before judgment was given infringed his right to adversarial proceedings. That right means in principle the opportunity for the parties to a criminal or civil trial to have knowledge of and comment on all evidence adduced or observations filed, even by an independent member of the national legal service, with a view to influencing the court's decision."                         

Dowsett v the United Kingdom, 24.6.2003 (39482/98), p. 41: "It is a fundamental aspect of the right to a fair trial that criminal proceedings, including the elements of such proceedings which relate to procedure, should be adversarial and that there should be equality of arms between the prosecution and the defence. The right to an adversarial trial means, in a criminal case, that both the prosecution and the defence must be given the opportunity to have knowledge of and comment on the observations filed and the evidence adduced by the other party (see Brandstetter v. Austria, judgment of 28 August 1991, Series A no. 211, pp. 27-28, §§ 66-67). In addition Article 6 § 1 requires, as indeed does English law (see paragraphs 27-33 above), that the prosecution authorities disclose to the defence all material evidence in their possession for or against the accused (see Edwards, cited above, p. 35, § 36).

F.R. v. Switzerland, 28.6.2001, p. 36: "Nevertheless, the concept of fair trial also implies in principle the right for the parties to a trial to have knowledge of and comment on all evidence adduced or observations filed"

Fitt v the United Kingdom, 16.2.2000 (29777/96), p. 44: "It is a fundamental aspect of the right to a fair trial that criminal proceedings, including the elements of such proceedings which relate to procedure, should be adversarial and that there should be equality of arms between the prosecution and defence. The right to an adversarial trial means, in a criminal case, that both prosecution and defence must be given the opportunity to have knowledge of and comment on the observations filed and the evidence adduced by the other party (see the Brandstetter v. Austria judgment of 28 August 1991, Series A no. 211, pp. 27-28, §§ 66-67). In addition Article 6 § 1 requires, as indeed does English law (see paragraph 18 above), that the prosecution authorities disclose to the defence all material evidence in their possession for or against the accused (see the Edwards judgment cited above, p. 35, § 36).

Lakimiesten lausumaa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle, osa 1

Viranomaisten tuhotoimet koskien pääoikeudenkäyntiä (vastaaja = Kailajärvi), joka vaikutti minun ja satojen ihmisten oikeusprosesseihin suoraan tuomitsevasti ja määrätty valtiolle maksettavaksi kaikki klubin sijoitustuotot - minulta perittiin lisäksi palkkasaatavani 1½ vuoden ajalta ainoana palveluntuottajayrityksenä verrattuna muihin, jotka myivät palvelujaan jopa klubin koko toiminnan ajan vv. 2003-2008 GiiClub-WinClub-WinCapitalle (serveri-, pankki-, ohjelmisto-, asiakaspalvelut muilta henkilöiltä ja yrityksiltä). WinCapita-nimi oli klubilla vain klubin kolme viimeistä kuukautta.

OIKEUDENMUKAISEN OIKEUDENKÄYNNIN LOUKKAUKSESTA/Antti Kortelainen/1.

Jo esitutkinnan käynnistyessä syyttömyysolettamaa loukattiin. Esitutkintaviranomainen tiedotti asiasta laajalti siten, että vastaajaa syyllistettiin teosta, joka ei vielä ollut lainvoimaisella tuomiolla rikokseksi katsottu. Myös muut viranomaiset loukkasivat syyttömyysolettamaa asiasta tiedottaessaan. Syyttäjälaitos julisti vastaajan syylliseksi ennen kuin syyteharkinta oli edes alkanut.

Oikeudenkäynnin osapuolten tasa-arvoisuuden periaatetta loukattiin, kun esitutkintaviranomainen ei suostunut luovuttamaan eikä luetteloimaan hallussaan olevaa aineistoa, jota olisi voitu käyttää todistelussa vastaajan puolustamiseksi. Esitutkintaviranomainen kiersi Esitutkintalakia 40§:ää merkitsemällä asiakokonaisuudelle oman R-numeron, jossa tutkintaa ei liene vieläkään päätetty, joten tutkinnan keskeneräisyyteen voitiin vedota haluttaessa salata aineistoa. 

Vastaajalle annettiin oma R-numero, jonka alle esitutkintaviranomainen valikoi sopivaksi katsomansa aineiston, jossa ei juurikaan ollut vastaajan syyttömyyttä tukevaa materiaalia.

Alemmat tuomioistuimet eivät hyväksyneet vastaajan editiovaatimuksia koskien aineistopyyntöjä vaan esitutkintaviranomaisen menettely hyväksyttiin (Vantaan käräjäoikeus pääkäsittelyn pöytäkirja 17.2.2011, Helsingin hovioikeus, päätös 20.9.2012 nro 2516).

Syyttäjälaitoksen ja puolustuksen resurssit olivat hyvin epätasapainoisessa suhteessa. Tiedotusvälineiden massiivinen uutisointi syyllisti vastaajan kaikkien kuultavien silmissä, eikä esitutkinnassa tätä epäsuhtaa pyritty mitenkään tasoittamaan vaan päinvastoin sitä käytettiin hyväksi.

Syyteharkinnassa tehtiin epätasa-arvoisia syyttämättäjättämispäätöksiä muun muassa sellaisen henkilön suhteen, joka oli syytteen tekoajan alussa vastaajan kanssa vähintään tasaveroisessa asemassa toteuttamassa syytteessä kuvattua menettelyä. 

Koska tässä prosessissa ei ollut kuin kaksi vastaajaa, saattoivat muut rikoksesta epäiltynä oikeudessa kuullut henkilöt kieltäytyä tulemasta kuulluksi tai lausua epämääräisesti heitä kuultaessa, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos heidän omaa syytettään olisi käsitelty tässä oikeudenkäynnissä.

Vastaajaa vastaan käytettiin todisteena epämääräisiä ja asiayhteydestään irrotettuja sähköposteja, joiden lähettäjiä ei kuultu eikä edellä mainitusta syystä ollut mahdollistakaan kuulla oikeudessa, jotta viestin sisältö olisi voitu riitauttaa.

Koko prosessi toteutettiin suurella kiireellä. Erityisesti hovioikeusprosessi oli tästä syystä erityisen suppea. Vastaajalla ei ollut puolustuksessaan tapahtuneiden muutosten vuoksi aikaa valmistella puolustustaan hovioikeudessa. Helsingin hovioikeus ei pyynnöstä huolimatta kuitenkaan suostunut lykkäämään pääkäsittelyn aloittamista vaan antoi puolustukselle muutaman lisäpäivän oikeudenkäynnin sisällä.

Vastaajalla täytyy olla tehokas oikeussuojakeino oikeudenloukkausta vastaan. Kun aikaa on jo kulunut siten, että puolustautumismahdollisuudet ovat useastakin syystä raunioituneet, niin vastaajan ainoaksi tehokkaaksi oikeussuojakeinoksi olisi jäänyt syytteen hylkääminen.


Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon
Vastaaja vaati rikosprosessissa, että syyte törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta hylätään, koska hänelle perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. ja 7. artiklassa turvattua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan vastaajalla on oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon.

Suomen korkein oikeus on lausunut ennakkopäätöksessään 2004:58, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen syytetylle saattaa kuitenkin jossakin poikkeuksellisessa tilanteessa merkitä sitä, että syytteen hylkääminen tai tutkimatta jättäminen jää ainoaksi tehokkaaksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa tarkoitetuksi oikeussuojakeinoksi.

Suomen lain oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Kuten säännöksestä ilmenee, mikä tahansa oikeudenkäyntivirhe ei riitä syyksi tuomion poistamiseen, vaan edellytyksenä on, että menettelyvirheen voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Lainkäyttöä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on toisaalta pidetty tärkeänä, ettei sanotun lainkohdan määräystä oikeudenkäyntivirheen vaikutuksesta jutun lopputulokseen tulkita ahtaasti (KKO 1995:95).

Esimerkkeinä vakavista prosessuaalisista virheistä on mainittu rikosoikeudenkäyntien osalta tilanteet, joissa vastaajalla ei ole ollut aikaa eikä mahdollisuuksia valmistella puolustustaan.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ilmenevät oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat periaatteet. Kyseistä artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä on korostettu oikeudenkäynnin osapuolten tasa-arvoisuuden periaatetta (equality of arms). 

Rikosoikeudenkäynnissä on erityisen tärkeätä, ettei syytetty joudu syyttäjää huonompaan asemaan. Syytetyllä on myös oltava rikosoikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa riittävät edellytykset valmistella puolustustaan. Virheellisyydet tämän asian käsittelyssä ovat koskeneet juuri näitä rikosasian vastaajan keskeisiä oikeuksia. RL 3:1:n mukaisen laillisuusperiaatteen rikkominen on lisäksi rikkonut vastaavaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaa.

Hjalliksen talkshow innoitti oman blogin tekoon, osa 1

Meidät kutsuttiin Hjalliksen talkshow:n keskustelemaan talousrikollisuudesta ja tunnoista vuosien aikana. Keskustelu oli ihan mielenkiintoinen, vaikka siitä oli jotain ”jäänytkin pois”. Olen tyytyväinen, että pääsee edes johonkin ohjelmaan kertomaan kansalle tästä painajaisesta. Ainoat ohjelmat, johon meikäläiset näyttävät pääsevän, ovat juurikin talkshow –tyyppisiä. Olin jo 2.5 vuotta sitten myös eräässä toisessa talkshow:ssa, mutta Hjallis hoiti homman paljon tyylikkäämmin ja asiapitoisemmin kuin edellinen tapaus.

Käsitykseni Hjalliksesta muuttui täysin tavattuani hänet. En ole ennen katsonut yhtäkään Hjalliksen ohjelmaa enkä yleensäkään MTV3:n ohjelmia ollenkaan. Siihen on omat syynsä, miksi tietty porukka boikotoi MTV3:sta. Tosin en ehdi kaikilta kiireiltäni katselemaan enää juuri mitään TV:stä. Ainoat ohjelmat, joita aloin taas pitkästä aikaa seuraamaan ovat: Julkkisten luistelukisa (Dancing on Ice), lasten Voice of Kids, X-factoryä tulee seurattua ja Donald Trumpin diiliä joskus. Nyt voisin alkaa seuraamaan myös Hjalliksen diiliä ;) ja tietysti hänen lauantai-illan talk-showtaan.

Olen saanut kymmeniä puheluita aiheesta, että mitä sanomisiani ohjelmasta jätettiin pois, joten katson tässä olevan hyvä aika tiedottaa asiasta. Ensinnäkin tiesin jo etukäteen ja lämpiössäkin ohjelmaryhmä tästä puhui, että Hannua oli haastateltu kaiken kaikkiaan 20 minuuttia. Haastattelu oli ollut erittäin lämmintunnelmainen ja Hannua kehuttiin kovasti. Hannun puhe oli pätkäisty n. 5 minuuttiin, mutta siellä tuli kaksi erittäin tärkeää asiaa esiin:

1. Vahinkoa kärsineiden korvausten haut tulisi keskittää kolmanteen osapuoleen, joka sulki toiminnan – kuten Hjallis totesi ohjelmassa hyvin: ”veti töpselin pois”. Tämä taho ei ollut Hannu! (kuten Suomen mediassa on annettu ymmärtää ja ilmeisesti Oulun KRP on aikanaan tällaista tietoa heille suoltanut…. ).

Jopa pääsyyttäjä Appelsin on todennut maakunnan oikeudenkäynneissä, että tämä on riidaton asia! Hannu ei sulkenut WinCapitan toimintaa eikä rahaliikennettä!

Haluatte varmaan tietää, kuka sulki toiminnan, rahaliikenteen. Sen mukaan, mitä olen saanut tietää mm. WinCapita-asiaan täydellisesti perehtyneeltä klubilaisten puolustajalta, varatuomari Ilkka Pitkäseltä, (jolta saan melkein viikoittain mielenkiintoista uutta infoa asioista), Suomen Keskusrikospoliisi (KRP), Oulun osasto (joka teki WinCapita-esitutkinnan) on suljetuttanut klubin rahaliikenteen englantilaisen pankin toiminnan. KRP on ensin kieltänyt koko asian, mutta sinnikkäitten tutkimusten tuloksena, KRP:n Oulun joukkio on nyt joutunut vastaamaan eri oikeudenkäynneissä todistajana tähän. Sulkeminen on tehty jotenkin Oulun syyttäjän kautta Englannin tuomioistuimelle. Olen pyytänyt Oulun KRP:ltä materiaalia myös itselleni tilien sulkemisesta, vaikka minun puolustukseni ei ole koskaan klubin toimintoihin puuttunut mitenkään oikeudenkäynnissä, koska en ole tiennyt niistä sen tarkemmin. Materiaalia minulle ei ole vielä tullut KRP:n tutkijoilta Maria Vuorivirta-Heikkiseltä ja Sauli Kylmäluomalta Oulun yksiköstä.

Mikä yritystoiminta sitten pystyy jatkamaan toimintaansa, jos rahaliikenne suljetaan?

Kuitenkin Englannin klubin rahatilille jäi melkein 5 000 000 euroa eli viisi miljoonaa euroa, joka on hirvittävä summa rahaa!!!

Minulla oli mielenkiintoinen keskustelu erään hyvän ystävättäreni kanssa puhelimessa eilen illalla. Hänellä on pitkä bisnestausta, opiskellut paljon, tällä hetkellä opiskelee tulevaisuuden tutkimusta yliopistossa. Erittäin järkevä nainen, jolta kysyn aina tarvittaessa neuvoa ja näitä tilanteita on paljon!

Hän otti esiin sellaisen asian, että WinCapita-klubissa on ollut 6 kuukauden sijoitusjakso, jonka jälkeen on voinut nostaa rahansa pois, sekä pääoman että tuotot. Hän kertoi, että hän oli nostanut pääomansa pois 6 tai 12 kuukauden jälkeen klubista ja saanut kaiken nostettua pois. Hän kertoi, että muita samanlaisia tapauksia on vaikka kuinka paljon ja ihmetteli kovasanaisesti, että miksi näitä tapauksia ei ole otettu Hannun ja minun oikeudenkäynnissä ollenkaan esiin?? Hänkin olisi mielellään tullut todistajaksi, jos vain olisi kelpuutettu!

Tästä hän johtikin sen asian, että kun suurin osa näistä 1200 henkilöstä, jotka hakevat meiltä vahingonkorvausta, ovat olleet näitä viimeksi klubiin tulleita henkilöitä, niin eihän heillä mitenkään ole voinut täyttyä tuo kuuden (6) kuukauden sijoitusjakso, jotta he olisivat voineet nostaa rahansa pois. KRP suljetutti klubin rahaliikenteen sitä ennen.

Ystävättäreni mielestä vahingonkorvausten hakijoiden tulisi hakea Suomen Keskusrikospoliisilta korvausta menettämistään varoista. KRP:hän oli vahingon aiheuttaja! Ei Hannu (enkä minä)! Muilta WinCapita-päähaaran keskeisiltä toimijoilta ei ole vielä haettu ollenkaan korvauksia, vaikka heillä on ollut erittäin suuri rooli klubin aloittamisessa ja pyörittämisessä. Niin kuin kerroin esittelyssäni klubin liikevaihto olisi ollut 0 euroa ilman heidän toimiaan! Kerron myös jatkossa, miten nämä vahingonkorvauksen hakijat 1200 henkilöä (alun perin heitä oli yli 2000) on saanut ohjeistuksen Vantaan Käräjäoikeuden tuomarilta hakea juuri Hannulta ja vieläpä minulta korvauksia. Senkin kerroin eilen illalla ystävättärelleni ja hän oli enemmän kuin kauhuissaan tästä lynkkaamisesta!!

Joudun lopettamaan hetkeksi, mutta jatkan illemmalla. Nyt on aika lähteä viemään eräälle toiselle ystävättärelleni sairaalaan vaatteita ym. Ajattelin ostaa hänelle jonkun värikkään marraskuun kaktuksen tai joulukaktuksen mukaan, joita Tokmanni nyt tarjoaa muutamalla eurolla hienoon hopeapaperiin käärittynä. Pieni nallesuklaarasia myös odottaa potilasta. Ei kun termospulloon kahvia mukaan ja menoksi!