Lakimiesten lausumaa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle, osa 1

Viranomaisten tuhotoimet koskien pääoikeudenkäyntiä (vastaaja = Kailajärvi), joka vaikutti minun ja satojen ihmisten oikeusprosesseihin suoraan tuomitsevasti ja määrätty valtiolle maksettavaksi kaikki klubin sijoitustuotot - minulta perittiin lisäksi palkkasaatavani 1½ vuoden ajalta ainoana palveluntuottajayrityksenä verrattuna muihin, jotka myivät palvelujaan jopa klubin koko toiminnan ajan vv. 2003-2008 GiiClub-WinClub-WinCapitalle (serveri-, pankki-, ohjelmisto-, asiakaspalvelut muilta henkilöiltä ja yrityksiltä). WinCapita-nimi oli klubilla vain klubin kolme viimeistä kuukautta.

OIKEUDENMUKAISEN OIKEUDENKÄYNNIN LOUKKAUKSESTA/Antti Kortelainen/1.

Jo esitutkinnan käynnistyessä syyttömyysolettamaa loukattiin. Esitutkintaviranomainen tiedotti asiasta laajalti siten, että vastaajaa syyllistettiin teosta, joka ei vielä ollut lainvoimaisella tuomiolla rikokseksi katsottu. Myös muut viranomaiset loukkasivat syyttömyysolettamaa asiasta tiedottaessaan. Syyttäjälaitos julisti vastaajan syylliseksi ennen kuin syyteharkinta oli edes alkanut.

Oikeudenkäynnin osapuolten tasa-arvoisuuden periaatetta loukattiin, kun esitutkintaviranomainen ei suostunut luovuttamaan eikä luetteloimaan hallussaan olevaa aineistoa, jota olisi voitu käyttää todistelussa vastaajan puolustamiseksi. Esitutkintaviranomainen kiersi Esitutkintalakia 40§:ää merkitsemällä asiakokonaisuudelle oman R-numeron, jossa tutkintaa ei liene vieläkään päätetty, joten tutkinnan keskeneräisyyteen voitiin vedota haluttaessa salata aineistoa. 

Vastaajalle annettiin oma R-numero, jonka alle esitutkintaviranomainen valikoi sopivaksi katsomansa aineiston, jossa ei juurikaan ollut vastaajan syyttömyyttä tukevaa materiaalia.

Alemmat tuomioistuimet eivät hyväksyneet vastaajan editiovaatimuksia koskien aineistopyyntöjä vaan esitutkintaviranomaisen menettely hyväksyttiin (Vantaan käräjäoikeus pääkäsittelyn pöytäkirja 17.2.2011, Helsingin hovioikeus, päätös 20.9.2012 nro 2516).

Syyttäjälaitoksen ja puolustuksen resurssit olivat hyvin epätasapainoisessa suhteessa. Tiedotusvälineiden massiivinen uutisointi syyllisti vastaajan kaikkien kuultavien silmissä, eikä esitutkinnassa tätä epäsuhtaa pyritty mitenkään tasoittamaan vaan päinvastoin sitä käytettiin hyväksi.

Syyteharkinnassa tehtiin epätasa-arvoisia syyttämättäjättämispäätöksiä muun muassa sellaisen henkilön suhteen, joka oli syytteen tekoajan alussa vastaajan kanssa vähintään tasaveroisessa asemassa toteuttamassa syytteessä kuvattua menettelyä. 

Koska tässä prosessissa ei ollut kuin kaksi vastaajaa, saattoivat muut rikoksesta epäiltynä oikeudessa kuullut henkilöt kieltäytyä tulemasta kuulluksi tai lausua epämääräisesti heitä kuultaessa, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos heidän omaa syytettään olisi käsitelty tässä oikeudenkäynnissä.

Vastaajaa vastaan käytettiin todisteena epämääräisiä ja asiayhteydestään irrotettuja sähköposteja, joiden lähettäjiä ei kuultu eikä edellä mainitusta syystä ollut mahdollistakaan kuulla oikeudessa, jotta viestin sisältö olisi voitu riitauttaa.

Koko prosessi toteutettiin suurella kiireellä. Erityisesti hovioikeusprosessi oli tästä syystä erityisen suppea. Vastaajalla ei ollut puolustuksessaan tapahtuneiden muutosten vuoksi aikaa valmistella puolustustaan hovioikeudessa. Helsingin hovioikeus ei pyynnöstä huolimatta kuitenkaan suostunut lykkäämään pääkäsittelyn aloittamista vaan antoi puolustukselle muutaman lisäpäivän oikeudenkäynnin sisällä.

Vastaajalla täytyy olla tehokas oikeussuojakeino oikeudenloukkausta vastaan. Kun aikaa on jo kulunut siten, että puolustautumismahdollisuudet ovat useastakin syystä raunioituneet, niin vastaajan ainoaksi tehokkaaksi oikeussuojakeinoksi olisi jäänyt syytteen hylkääminen.


Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon
Vastaaja vaati rikosprosessissa, että syyte törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta hylätään, koska hänelle perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. ja 7. artiklassa turvattua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan vastaajalla on oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon.

Suomen korkein oikeus on lausunut ennakkopäätöksessään 2004:58, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen syytetylle saattaa kuitenkin jossakin poikkeuksellisessa tilanteessa merkitä sitä, että syytteen hylkääminen tai tutkimatta jättäminen jää ainoaksi tehokkaaksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa tarkoitetuksi oikeussuojakeinoksi.

Suomen lain oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Kuten säännöksestä ilmenee, mikä tahansa oikeudenkäyntivirhe ei riitä syyksi tuomion poistamiseen, vaan edellytyksenä on, että menettelyvirheen voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Lainkäyttöä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on toisaalta pidetty tärkeänä, ettei sanotun lainkohdan määräystä oikeudenkäyntivirheen vaikutuksesta jutun lopputulokseen tulkita ahtaasti (KKO 1995:95).

Esimerkkeinä vakavista prosessuaalisista virheistä on mainittu rikosoikeudenkäyntien osalta tilanteet, joissa vastaajalla ei ole ollut aikaa eikä mahdollisuuksia valmistella puolustustaan.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ilmenevät oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat periaatteet. Kyseistä artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä on korostettu oikeudenkäynnin osapuolten tasa-arvoisuuden periaatetta (equality of arms). 

Rikosoikeudenkäynnissä on erityisen tärkeätä, ettei syytetty joudu syyttäjää huonompaan asemaan. Syytetyllä on myös oltava rikosoikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa riittävät edellytykset valmistella puolustustaan. Virheellisyydet tämän asian käsittelyssä ovat koskeneet juuri näitä rikosasian vastaajan keskeisiä oikeuksia. RL 3:1:n mukaisen laillisuusperiaatteen rikkominen on lisäksi rikkonut vastaavaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaa.

Viranomaisten/valtion tukema Talvivaara ja 

viranomaisten tuhoama WinCapita ja sen jäsenistö

Viranomaisten toiminta näyttää olevan poukkoilevaa. Joissain tapauksissa suositaan ja paapotaan toimintaa, jossa annetaan sijoittajille katteettomia lupauksia ja suoranaisia valheita. Toisaalta kaadetaan toimivia yrityksiä, joista esitetään syyttäjälaitoksen, poliisin ja oikeusistuinten toimesta pelkkiä väitteitä, vailla näyttöjä ja jopa ennen esitutkintaa vedetään töpselit seinästä, katkaistaan rahaliikenne, jäädytetään yrityksen elintärkeät tilit toisessa valtiossa mahdollisesti jopa lainvastaisesti; poliisi itse tekee ensimmäisen rikosilmoituksen ja kehottaa myös asiaan liittyviä samaan sivustollaan. Sitten rakennetaan keksityn rikoksen ympärille "näennäisnäytöt".


WinCapitan tuhoamistoimia
WinCapitan kohdalla tapahtui juuri edellä mainitun kaltainen viranomaisten yrityksen tuhoamistoimi!

Sitten tuhotun yrityksen piiristä valitaan sopivat syytettävät – yleensä sellaiset, joilla on omaisuutta, jotta valtio pääsee ottamaan sen haltuunsa ja virkamiehet saavat vielä hyvät tulospalkat päälle kun on mistä ottaa! Sopivien syytettävien omaisuus takavarikoidaan välittömästi ja tilit jäädytetään. Sitten aletaan rakentaa heille syntipukin roolia, syyllistetään kaikesta ja paisutellaan tekemisiä. Otetaan todistusaineistoksi yksi sana sieltä ja toinen täältä. 

Ne, jotka joutuvat oikeuteen, heidän elämänsä kaivetaan joka suunnasta josko löytyisi jotain syyttämisen aihetta tai syyttäjä voisi markkinoida syytetyn tekemisiä jotenkin arveluttaviksi.  Syyttäjän työ kun näyttää olevan pelkkää syyllistävien asioiden Markkinointia oikeudessa ja julkisesti mediaan tällaisissa isoissa jutuissa, missä syytteet ovat vuosien – jopa kymmenen vuoden - jälkeen kaatuneet ja tuomiot kumottu monen eri oikeusprosessin jälkeen. Esimerkkeinä tapaus Jippii, tapaus Lisitzin, Anneli Auer yksityishenkilönä jne.

Sitten oikeuden tuomari siunaa poliisin jo eväämän/pimittämän puolustuksen materiaalin syytettävältä. Jotkut todistajat/kuultavat voivat kieltäytyä todistamasta, jos se on heille itselleen haitallista, vaikka juurikin he ovat saattaneet toiminnallaan aiheuttaa suurimmat ikävyydet. Heidän puheitaan ja tekstejään voidaan kyllä käyttää syytettyä vastaan. 

Esim. tapaus WinCapitassa päätekijäksi leimattu Hannu Kailajärvi ei ollut luvannut sijoitustuottoja kenellekään. Klubin virallisilla sivustoilla ei ollut yhtäkään tuottolupausta – päinvastoin varoitettiin riskisijoittamisesta ja siitä, että jos ei ole vara sijoittaa niin ei saa lähteä sijoittamaan. Klubin sivustolla ei ollut 400%:n tuottolupauksia. Niitä ovat vääntäneet muut omissa tilaisuuksissaan ja esittelymateriaaleissaan, joihin Kailajärvi ei ollut antanut lupaa esittää!

Varattomien tai muuten omaisuutensa hävittäneiden kimppuun ei käydä, vaikka he olisivat tehneet täysin samat toimet tai vaikka roolituksensa olisi paljon suurempi, koska tyhjästä on paha nyhjästä. He eivät siis joudu edes syytetyksi eivätkä tuomituksi samoista tai vielä suuremmista rooleistaan yrityksen parissa. Eikö omaisuuden äkkinäinen hävittäminen jo nimenomaan todista sitä, että sellainen henkilö on saattanut tietää tai tehdä jotain ei-päivänvalon kestävää, kun on turvautunut tuollaiseen hätäpäissään tehtyyn ratkaisuun? Minä ainakin poliisina tutkisin juuri tällaisia nopeita hätäratkaisun tehneitä omaisuutensa kanssa, koska yleisen elämänkokemuksen mukaan ei tunnu normaalilta käytökseltä myydä esim. ykskaks vaki- tai loma-asuntoja altaan ja hävittää myynnistä saadut rahat ”maan alle”, vaan se tuntuu erittäin epäilyttävältä – siis jos minun valtion tutkivana virkamiehenä ei tarvitsisi ajatella rahallista työn tulosta valtiolle ja mahdollista omaa tulospalkkausta, mitä näyttää esiintyvän myös valtion laitoksissa!


Tapaus Talvivaara
Talvivaarasta käydään uutisointia ja välillä kiivastakin keskustelua sosiaalisessa mediassa (some). Tässä lainaus Iltalehden 12.3.2015  uutisoinnista http://www.iltalehti.fi/talous/2015031219344683_ta.shtml

”400 000 euroa sijoittanut: "V***ttaa" - Talvivaara-pommi iskee tuhansiin suomalaisiin:

Osakesäästäjien keskusliiton puheenjohtaja Rothoviuksen mukaan ihmisiä varoitettiin Talvivaaraan liittyvistä riskeistä, mutta kymmenet tuhannet suomalaiset päättivät kaikesta huolimatta sijoittaa yhtiöön. 

- Tämä on monien sijoittajien kannalta surullinen tilanne. Tiedän ihmisiä, jotka ovat pistäneet käytännössä koko omaisuutensa Talvivaaraan, Rothovius sanoo.

Rothoviuksen mukaan valtion "suojeluksessa" olleen kaivosyhtiön kohdalla voidaan puhua jossain määrin jopa kansallisesta tragediasta. Liiton mukaan Talvivaaran toimiva johto on antanut harhaanjohtavaa tietoa pörssiyhtiön taloudellisesta tilanteesta.

Olette siis sitä mieltä, että Talvivaara on toimitusjohtajansa Pekka Perän johdolla antanut väärää tietoa yhtiön tulevaisuudesta? - Kyllä, on. Aika selkeästi. 

Ihmettelen, että viranomaiset, jotka tätä asiaa valvovat - tai joiden pitäisi valvoa - ovat antaneet asian olla, Rothovius sanoo. Viranomaisilla Rothovius tarkoittaa tässä tapauksessa Finanssivalvontaa (Fiva).”

Katsotaan, joutuuko Talvivaara edes poliisitutkintaan, kun on virkamiehiä ja päättäjiä jutussa mukana. Tuskinpa. ..


Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin loukkauksesta
Seuraavassa kahdessa blogissani kerron massiivisin viranomaistoimin tuhotun WinCapitan raadollisesta tuhoamis- ja oikeusprosessista Hannu Kailajärven lakimiehen, Antti Kortelaisen, tekstein Euroopan Ihmisoikeusistuimeen Strasbourgiin menneessä kantelussa (tämä oli kantelun yksi osa).

Pitää muistaa, että WinCapitahan ei loppunut varojensa vähyyteen tai konkurssiin vaan klubin englantilaiselle tilille jäi n. 5 miljoonaa euroa, mikä on mieletön rahasumma! Poliisi itse teki ensimmäisen rikosilmoituksen WinCapitasta ja oululainen kihlakunnansyyttäjä jäädytytti klubin varat!

Pyramidihuijauksen määritelmä

WinCapita-sijoitusklubista Suomen viranomaiset ja media käyttävät sanaa pyramidihuijaus. Olisi hyvä tutkia ennen kuin hutkitaan. Tässä pyramidihuijauksen määritelmä:

”Tuottojen saamiseksi jäsenten pitää värvätä/ottaa mukaan uusia henkilöitä. Tuotot jäsenille muodostuvat uusien henkilöiden värväyksestä. ”

”Lain tulkinnan kannalta on tärkeintä se, sisältääkö kaupankäynti vastikkeetonta myyntiä. Jos sisältää, niin tämä vastikkeeton osuus myynnistä voidaan katsoa laittomaksi rahankeräykseksi ja pyramidipeliksi.” (Wikipedia)

Hallitusneuvos Jouni Laihon määritelmä asiasta:

http://yle.fi/uutiset/arpajaishallintopaallikko_laiho_varoittaa_helpon_rahan_lupauksista/6714390

”- Laillista verkostomarkkinointia on sellainen kaupallinen toiminta, jossa aidosti ostetaan ja myydään tuotteita tai palveluksia, jolloin tulo-odotus perustuu myytävästä tuotteesta saatavasta hinnasta ja sitä kautta syntyvästä katteesta. Laitonta on sitten sellainen verkostomarkkinointi - tai siis se ei ole edes verkostomarkkinointia vaan pyramidipeli - jossa tulo-odotus perustuukin aiemmin mukaan lähteneiltä kertyviin suorituksiin, Jouni Laiho kertoo.

- Useimmiten järjestely perustuu siihen, että mukaan lähteneen tulo-odotuksen perusta on siinä, että hän hankkii itselleen uusia edustajia, jotka edelleen hankkivat itselleen uusia edustajia ja kukin heistä maksaa ns. kynnysrahan. Siitä kynnysrahasta kertyy siellä pyramidin huipulla oleville tuloja, jotka voivat olla merkittävän suuria. Niille, jotka ovat hännän loppupäässä ei useimmiten jää kuin iloisen maksajan osa. Tämän tyyppinen toiminta on meillä rahankeräyslaissa määritelty pyramidipeliksi, jonka toimeenpano on kiellettyä ja rangaistavaa. Se on rahankeräysrikos, josta voi seurauksena olla sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta jokaiselle, joka siihen mukaan lähtee, arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiho varoittaa.”

WinCapitan toiminta

WinCapitassa oli lakimiesten laskujen mukaan tuhansia jäseniä, joilla ei ollut yhtäkään henkilöä ”allaan” eli he eivät olleet värvänneet yhtäkään jäsentä mukaan! Silti he saivat tuottoja. WinCapitassa kenelläkään ei ollut edes velvollisuutta värvätä uusia jäseniä tuottojen saamiseksi.

Klubissa oli tuote, jota myytiin: valuuttakauppakursseja ennakoiva Forex Signals Systems, jonka käyttöoikeus piti ostaa jo jäsenyyden myötä! + oli lisenssejä, joilla jäsenet tekivät keskenään kauppaa lisenssipörssissä ja paljon ovat tehneetkin. GiiClubin ja WinClubin aikaan oli ollut urheiluvedonlyöntiä. Kaikki nämä todisteet on ohitettu oikeussaleissa!! Tosin en muista, että lisenssikaupasta olisi KRP ja syyttäjä tuonut yhtäkään todistetta oikeudenkäyntiimme, vaikka lisenssikaupankäynti on ollut klubin liikevaihdosta jopa puolet eli n. 40 miljoonaa euroa! Lisenssikauppatiedostojaan ovat klubilaiset itse pyytäneet KRP:ltä jälkeenpäin.

Miten siis WinCapita on voitu tuomita pyramidihuijaukseksi ja rahankeräysrikokseksi?? Ainakaan maalaisjärjellä en tuota yhtälöä ymmärrä, kun lukee yllä olevia määritelmiä asiasta.

Omakohtaiset kokemukset pyramiitista

WinCapita-esitutkinnassani KRP:n tutkija Seija Örn oli piirtänyt pyramidin kuvan paperille. Hannu Kailajärvi oli korkeimmassa kohdassa pyramidissa. Tutkija pyysi minua piirtämään itseni sinne. Piirsin itseni Hannun alle, koska hän oli minut suositellut – jo toiminnan oltua toista vuotta käynnissä - ja vedin itsestäni janan pyramidin ulkopuolelle, koska en ollut suositellut ketään klubiin. En ole koskaan elämässäni ollut missään verkostomarkkinoinnissa mukana. Olen tehnyt työurani b-to-b –sektorilla. Klubia en ole osannut mieltää edes verkostomarkkinoinniksi.

Minä en ollut värvännyt yhtäkään henkilöä alleni. En tuntenut klubin toimintoja niin tarkkaan, että olisin pystynyt suositteluun. Hannu Kailajärvi hoiti sijoitustoimeni ja minun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään asian eteen. Yleinen toimintamalli myös jäsenistön keskuudessa. Toiminnasta tietävät henkilöt ovat hoitaneet muiden jäsenien sijoituksia, jotka eivät olleet perehtyneet asiaan. Otan asiaan liittyvän keskustelun Vantaan KäOikeuden istunnostamme 7.3.2011, jonka olen kirjoittanut muistiinpanoihini sanasta sanaan:  

Ihmisiä syytellään, että ”olisi pitänyt tietää”.

Syyttäjä Appelsin: Miten Moneybookers-tili mahdollisti näin suurien rahasiirtojen määrän. Moneybookersin-johtohenkilöt halusivat mukaan klubiin. Rahaliikenne pankin puolesta huomiota herättävää. Käytetään toisten tilejä.

Tuomari Kangas: Mitä pahaa siinä on, että toiset hoitavat toisten tilejä?

Syyttäjä Appelsin: Sisäisestikin epäselvyyksiä. Tuloutetaan toisten rahoja ilman lupaa. Oikeaa rahaa pystytään tulouttamaan sisäisen rahatilien mukaan.

Hannu: IP*:n ohjeistukset, laittanut oman meiliosoitteensa ohjeeseen.

*IP = toinen GiiClubin ja WinClubin perustaja


”Pyramidin” huippu ja pääjäsen WinClub!

Tein eilen hiukan tutkimusta ”pyramidin huippu”-aiheeseen liittyen ja haastattelin Hannu Kailajärveä sähköpostitse aiheesta. Sain uutta tietoa ”pyramidin” rakenteesta. Ensinnäkin Hannulla oli kolme (3) suosittelua ennen minua ja ei ketään muuta. Sitten jymy-yllätys: korkein pääjäsen on ollut jäsen WinClub. Hannu ja yhtiökumppani IP ovat olleet jäsen WinClubin alla KUMPIKIN SAMASSA TASOSSA! 

Tällaisesta WinClub- pääjäsenpaikasta KRP ja syyttäjä ovat olleet täysin hipihiljaa. Onko heidän etujensa mukaista ollut leimata Hannu Kailajärvi  ”pyramidin” korkeimpaan kohtaan? VAIKKA KRP:llä itsellään on ollut dokumentti hallussaan klubin tiedostosta, missä lukee selvällä Suomen kielellä, että pääkäyttäjä on ollut WinClub! Tuossa dokumentissa oli n. 50 muunkin jäsenen nimet. Omaa nimeäni siinä ei ollut. Ko. dokumentin sain käsiini eilen.

Kailajärvi kommentoi vielä jäsenpaikkaan WinClub ja yhtiökumppaniinsa IP:hen eilen: "Tottakait oltiin samalla tasolla, kun omistettiin USA:han perustettu yhtiökin 50/50 tasavertaisina omistajina. Eikö tämän pitäisi olla jokaiselle päivän selvää. Millään pyramidirakenteella ei ole tuon asian kanssa mitään tekemistä. Suosittelumarkkinoinnissa nyt vain on aina joku suosittelija, eikä siinä ole mitään laitonta. Minun sponsorini oli WinClub, samoin kuin IP:n Mikäli IP on GiiClubin ja WinClubin aikaisiin tiedostoihinsa jotain muuta merkinnyt, niin on toiminut omin nokkinensa.”

IP, joka hallinnoi GiiClubia ja osittain WinClubiakin, on esitutkinnan mukaan värvännyt muistaakseni neljä (4) jäsentä klubiin, vaikka on ensin kieltänyt koko asian esitutkinnassa. Ja yllätys-yllätys muitakaan "pyramidin huipulta" ei ole syytetty kuin Hannua ja minua, vaikka he ovat saaneet suuria summia klubista esim. yhtiökumppani yli 600 000 euroa! – vertaa minä 70 000 euroa klubituottoja. Hannu Kailajärvi nostanut omaan käyttöönsä n. 250 000 euroa kuuden vuoden aikana (vv. 2003-2008) lakimiesten oikeudessa ja hänen sukulaisensa aiemman laskennan mukaan.

Tätä jo tuomari Kari Kangaskin ihmetteli aikoinaan Vantaan Käräjäoikeudessa, että ”tämä on epätavallinen pyramidi, kun päätekijät ovat saaneet näin vähän 100 miljoonasta eurosta!” Ja Hannu Kailajärvelle oli tuolloin syyttäjä Appelsin laskenut vielä nostetuiksi omiksi varoikseen yli 6 miljoonaa, joka koostui siitä, että englantilaisen Moneybookers-pankin klubin yritystilille jäi 5 miljoonaa, kun Suomen viranomaiset jäädyttivät toiminnan + 1 miljoona oli mennyt yrityksen tuotekehitys- ym. kuluihin klubien kuuden vuoden aikana. Siis Hannu Kailajärven henkilökohtaisiin menoihinsa olevat nostot vuosina 2003-2008 olivat n. 250 000 euroa, vaikka viranomaiset ja tiedotusvälinet tiedottivat jossain vaiheessa, että hän olisi huijannut 100 miljoonaa euroa itselleen?!! Tämä on sitä syyttömyysolettaman rikkomusta ennen oikeudenkäyntiä, joka on tuomittavaa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen artiklojen mukaan!

Väitöskirja WinCapita-pyramidista

Hesarissa esiteltiin Aalto-yliopiston opiskelija, joka tutkii väitöskirjaansa WinCapita-pyramidia ja on tehnyt kuulusteltavista koulutus, ammatti ja asuinkuntaselvitystä, jota media peesaa. Samalla kun hän kertoi läpikäyneensä 53000 esitutkintasivua olisi varmasti väitöskirjan kiinnostavuuden kannalta voinut myös tutkia, että ovatko kaikki klubista varoja saaneet todellakin suositelleet uuden jäsenen tai jäseniä klubiin. Jos tuottoja saaneista ei löydy uusien jäsenien suosittelijoita, pyramidihuijaus/ponzi, josta hän kirjoittaa, ei toteudu! Itse olisin ainakin samassa tutkintatilassa ollut kiinnostunut eritoten tuosta asiasta ja mistä tuotot muodostuivat kenenkin kohdalla, jos en olisi tekemässä tilaustyötä viranomaisille ja/tai rahalaitoksille ja/tai medialle pönkittämään heidän pyramidihuijaus-kirjoituksiaan.

Ja ihmettelenpä sitä, että miten joku väitöskirjaansa tehnyt opiskelija on voinut sponsorisuhteet selvittää eli herää kysymys onko hän saanut KRP:ltä tuon jäsenrekisterin täydellisenä ja suosittelu-/sponsoritietoineen toisin kuin Hannu Kailajärven puolustus vai onko hän tosiaan käynyt kaikkien varoja saaneiden (n. 5000 henkilöä) kuulustelupöytäkirjat läpi ja sieltä pystynyt kirjaamaan uuden jäsenen suosittelusuhteet johonkin omaan tiedostoonsa..., KOSKA Kailajärvi kirjoitti minulle eilen eri kyselyihini: "On pikkasen vaikea muistella, että miten kukakin oli ja kenen linjassa... kas kun KRP ei suostunut toimittamaan sellaista jäsenrekisteriä, jossa oli jäsenten sponsoritieto, vaan toimittivat sellaisen jäsenrekisterin, josta kyseinen tieto oli poistettu."   !!!!

Kaksi viidestä Korkeimman Oikeuden tuomarista äänesti, että WinCapita ei ole rahankeräysrikos!

Ovatko oikeuden tuomarit miettineet ja tutkineet, että voiko (GiiClub-WinClub-) WinCapita oikeasti olla pyramidihuijaus, jos tuottoja saaneista osa ei ole suositellut ketään mukaan. Ja klubissa on ollut vastike/tuote, joten rahankeräysrikoskaan ei ole voinut toteutua. Kaksi Korkeimman oikeuden tuomaria ymmärsi asian ja he äänestivät, että case WinCapita ei ole rahankeräysrikos. Kolme tuomaria äänesti rahankeräysrikoksen puolesta. Näin kolmen tuomarin mielipiteillä päätettiin Suomen korkeimmassa oikeusasteessa, että WinCapitan on nyt oltava rikos! Ainakin sadat – jopa tuhannet - suomalaiset joutuvat sen vuoksi menettämään omaisuutensa ja kärsimään lisää jo 8 vuoden pidätys-, omaisuuden takavarikointi- ja häpäisykärsimyksen lisäksi! Meillä Via Dolorosa, Kärsimysten Tie, jatkuu… ja loppua ei näy…

Oma mielipiteeni on, että Korkeimman Oikeuden olisi kuulunut palauttaa juttu Käräjäoikeuteen takaisin päähaaran osalta ja ottaa sinne oikeat tekijät/vastaajat mukaan, jotka ovat klubien toiminnan ja toiminnot oikeasti tunteneet (kaksi miespäätoimijaa). Sekä hyväksyä jäsenten väliintulot, koska siellä päätettiin satoja - ellei tuhansia jäseniä koskevista asioista, mistä heidät on myöhemmin haettu suuriin rahallisiin vastuisiin perusteena Hannu Kailajärven väkisin rikokseksi rynnitty tuomio! 

Kuka yleensä on keksinyt päähaara- tai sivuhaara-nimityksen, kun kerta asia koskettaa koko porukkaa. Oliko KRP:n ja syyttäjälaitoksen taktiikka erotella porukka ja mahdollistaa se, että kaikki eivät ole missään tapauksessa samassa oikeudenkäynnissä eikä kaikkien ole pakko todistaa siellä, vaikka samojen henkilöiden lausumia, sponsorointipuheitaan, osia sähköposteista ym. käytettiin todisteena Hannu Kailajärveä vastaan.

Materiaalipyyntöni KRP:lle koskien mm. suositteluasian tutkimista varoja saaneilta klubin jäseniltä

Olen ajatellut itsekin tutkia tuon suositteluasian. Mielenkiintoista olisi nähdä omin silmin onko klubissa ketään muuta kuin minä, joka ei ole suositellut uusia jäseniä klubiin? Pyysin KRP:ltä maaliskuun alussa lupaa päästä tutkimaan WinCapita-arkistoja – myös muitakin asioita. Lähetin lisäpyynnön suositteluasiaan, jonka perusteella siis voidaan määrittää onko WinCapita pyramidihuijaus vai ei. 

Sain eilen vastauksen Oulun KRP:ltä, jonka ovat allekirjoittaneet alusta asti WinCapita-tutkinnassa olleet Maria Vuorivirta-Heikkinen ja Sauli Kylmäluoma. Tässä heidän vastauksensa minulle:

"Lisäksi 23.3.2015 olette sähköpostissa pyytänyt seuraavaa: ’Sitten mikä vielä kiinnostaa, on kaikkien klubista tuottoja saaneet, onko heitä n. alta 5000 kpl, lähinnä tieto siitä, että ovatko kaikki suositelleet jotakin uutta henkilöä klubiin. Se ei varmaan selviä muuten kuin heidän esitutkintansa lukemalla. Siitä ilmeisesti ei ole valmista raporttia olemassa. Eli tuollainen lisäys vielä materiaalipyyntöön.’

KRP:n vastaus: Asiaa ei ole esitutkinnassa ollut tarvetta selvittää."

Olen sanaton…

**********

Lisää aiheesta Uuden Suomen Puheenvuorossa

http://tiinawartti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190924-jatkumo-giiclub-winclub-wincapita-kahden-ei-syytetyn-miespaatekijan-osalta

ja  http://oikeusmurhatut.blogspot.fi/   

joista löytyy myös paljon huomiota herättänyt psykiatrian erikoislääkärin vastine Käräjäoikeudelle linkkinä

Lakimiesten kynästä - Listaus WinCapita-oikeudenkäynneissä todetuista virheistä, jotka ovat ratkaisevasti vaikuttaneet juttujen lopputuloksiin, laatinut varatuomari-ekonomi Ilkka Pitkänen (10/2014)

Suomessa oikeudet ovat ryssineet väen väkisin tuomioita WinCapitasta syytetyille ja vaatineet konfiskointiin kaikki heidän klubista tulouttamansa varat – myös heiltä, joita ei ole syytetty. 100 miljoonaa valtion laariin! Viranomaiset ovat kuitenkin sivuuttaneet seuraavat 34 kohtaa käsittelyssään (joitakin kohtia jopa lakia rikkomalla) , jotka varatuomari-ekonomi Ilkka Pitkänen on selvittänyt. Ulkomaisen yrityksen oikeudenkäyntipaikankaan kun ei olisi kuulunut olla Suomessa. Rahoitustarkastuslaitoksen Financial Supervision Authority Harri Hirvi on syyskuussa 2007 vastannut toimilupa-asiaan seuraavasti: ”Ratan käytettävissä olevan tiedon perusteella Winclubin harjoittama toiminta ei vaadi Suomessa sijoituspalvelun tarjoamista koskevaa toimilupaa.”

1. Euroopan perustamissopimusten takaaman palvelun tarjonnan vapauden vastaisesti ryhdytty toimenpiteisiin Eurooppa-oikeudesta piittaamatta yhden suomalaisen kihlakunnansyyttäjän päätöksellä noudattamatta menettelytapoja, jotka on säädetty noudatettaviksi ja sallimatta ns. pääasiassa selvityksen esittämistä Eurooppa-oikeuden määräyksistä.

2. Väärä lainvalinta
- vrt. 31/2000/EY, 3,1 artikla, hoidettava sijoittautumispaikan lakien mukaan

3. Sijoittautumispaikan väärä määritys, oikea sijoittautumispaikka on Lontoo
- kts. 31/2000/EY, johtolauseen kohta 19 ja artikla 2 kohta c

4. Englannin laista ei ole esitetty minkäänlaista selvitystä.

5. Englannissa ei ole suoritettu tutkintaa eikä selvitetty Moneybookers-pankin menettelyä asiassa. Koko esitutkinta on tehty Suomessa, vaikka WinCapitaan kuului myös noin 800 ulkolaistakin jäsentä eikä heitä ole lainkaan kuultu.

6. Toimenpiteisiin on Englannissa ryhdytty, vaikka toiminnan rajoittaminen on kielletty myös Suomen sähkökauppalaissa 458/2002, 5 §.

7. Toimenpiteisiin on edetty noudattamatta ns. Kieltokannelain (1198/2000) 1 §:n määräyksiä, joka olisi edellyttänyt rajoitustoimenpiteiden suorittamista tuon lain säätämässä järjestyksessä, mikäli 2 momentin 11-kohdan mukaan direktiivin 31/2000/EY mukaista tietoyhteiskunnan palvelun tarjontaa halutaan rajoittaa.

8. Toimenpiteisiin on ryhdytty, vaikka Keskusrikospoliisilla ja kihlakunnansyyttäjillä ei kieltokannelain 4 §:n mukaan ole toimivaltaa asiassa.

9. WinCapitan toiminnan lopettaminen tapahtui jäädyttämällä 17.4.2008 Lontoossa kertarysäyksellä kaikki WinCapitan varat Lontoossa Moneybookers-pankin tilille Keskuspoliisin ja kihlakunnansyyttäjä Heikki Arjaksen tekemästä hakemuksesta, vaikka siis näillä viranomaisilla ei ollut kanneoikeutta eikä toimivaltaa tähän menettelyyn Englannissa.

10. Jäädytyshakemuksesta ja päätöksestä ei koskaan annettu tietoa Hannu Kailajärvelle eikä WinCapitan jäsenistölle. Ihan perustavaa laatua oleva oikeudenkäyntivirhe!

11. WinCapitalle ja jäsenistölle, joiden varoja jäädytys koski, ei direktiivin säännösten vastaisesti, erityisesti 11 artiklan määräämällä tavalla annettu direktiivin edellyttämää oikeusturvaa hakemuksen suhteen.

12. Jäädytetyt varat on sittemmin KRP:n vaatimuksesta siirretty Suomeen, vaikka Suomen viranomaisilla ei ole ollut toimivaltaa asiassa.

13. WinCapitan toiminta päättyi näihin viranomaistoimiin eikä WinCapitan toiminta itsessään aiheuttanut toiminnan päättymistä.

14. WinCapitassa ei ollut minkäänlaista pyramidirakennetta vastoin julkisuudessa toistuvasti esitettyjä väitteitä, jotka sittemmin ovat kulkeutuneet pelkkinä väitteinä todisteluun Kailajärven tuomioissa.

15. Suomi on sidottu EU-tuomioistuimen tekemiin päätöksiin. Mikäli pyramidin väitettäisiin vastoin tosiasioita kuuluneen WinCapitan toimintaan, EU-tuomioistuin on ennakkopäätöksellään (SEUT 267 artikla) asiassa 4Finance vs. Liettua vahvistanut, että pyramidi on kielletty toiminta- tai organisaatiomalli vain, mikäli tuottojen saaminen toiminnassa perustuu pääasiassa uusien jäsenten värväämiseen mukaan toimintaan. WinCapitassa oli tuhansia jäseniä, jotka saivat tuottoja sijoitusklubista, vaikka eivät koskaan värvänneet ainuttakaan uutta jäsentä WinCapitaan.

16. WinCapitan jäsenistö suljettiin Euroopan Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja sen sisältämän ns. access to court -periaatteen vastaisesti kokonaan Kailajärven oikeudenkäynnin ulkopuolelle, vaikka kysymyksessä oli asia, joka koski myös jäsenistön oikeuksia ja velvoitteita.
- Nyttemmin syyttäjät käyttävät Kailajärven tuomioita useimmiten yksinomaisin perustein jäsenistöä vastaan vaatiessaan heiltä ”rikoshyödyn” menettämistä valtiolle.
- Jäsenistön puhevalta päätöksen syntymiseen johtaneessa käsittelyssä siis eliminoitiin 6 artiklan vastaisesti.

17. Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3d-kohdan mukaan jokaiselle rikosasian vastaajalle, siis myös konfiskaatiovaatimusten kohteina oleville jäsenille, on taattava oikeus kuulustuttaa heitä koskevassa asiassa kuultavia todistajia ja myös oikeus nimetä omia todistajiaan kuultaviksi oikeudenkäynnissä.
- Kailajärven oikeudenkäynnissä oikeus torjuttiin kokonaan, joten tämäkin ihmisoikeusloukkaus on päivänselvä virhe.

18. Kaikki ei ollut rikollista WinCapitassa, vaikka niin Kailajärven tuomiossa väitetään
- Rikosoikeudessa ns. kollektiivinen syyllisyys on täysin kielletty perustelutapa.
Rikosasian syyllisyys voi kohdistua vain henkilöihin, jotka on tuomittavissa rikoksesta. Kaiken leimaaminen rikolliseksi on rikosoikeudellisesti ala-arvoinen suoritus.
- WinCapitan liiketoimintasuunnitelma on laadultaan täysin normaali ja valuuttakauppaa maailmalla tekevien meklareiden toimintaan rinnastettavissa eikä missään muualla maailmassa tätä tapaa vastaan ole nostettu jäsenistöön/asiakkaisiin ulottuvia rikosoikeudellisia vaatimuksia.

19. Vaatimukset jäsenistöä vastaan on hajautettu käräjäoikeuksiin ympäri maata ja sillä menettelyllä edelleen valtavasti vaikeutettu jäsenistön mahdollisuuksia kunnollisen vastanäytön esittämiseen. Syyttäjät saivat kuulustuttaa lähes 100 todistajaa Kailajärven asiassa keskitetysti. Jäsenistöllä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia kuulustustuttaa vastaavia todistajia noin 25 käräjäoikeudessa voidakseen kunnollisesti vastata syyttäjien konfiskaatiovaatimuksiin. Vaikka todistelua supistettaisiinkin, asiantuntevat todistajat joutuvat valtavaan rasitukseen joutuessaan kiertämään kuulemisissa ympäri maata. Kustannukset ovat näin jäsenistölle aivan toista luokkaa kuin syyttäjille ja sama koskee aiheutuvan vaivan määrää.

20. Nykyisin voimassa oleva oikeusjärjestyksemme edellyttää todistelun välittömyyttä ja keskittämistä. Nämä periaatteet eivät toteudu, jos jäsenistölle vasta ympäri maata hajautetuissa oikeudenkäynneissä tarjoutuu mahdollisuus vastanäytön esittämiseen ja silloinkin kuulematta jää suuri osa niistä todistajista, joita lain mukaan olisi ollut oikeus kuulustuttaa jo Kailajärven prosessissa.

21. Hannu Kailajärvi oli kehittänyt klubin käyttöön aivan loistavaan innovaatioon perustuvan, valuuttakaupan käymiseen soveltuneen signaalijärjestelmän.

- ohjelman antamat kaupankäyntisignaalit olivat jäsenten käytössä ja niiden laadun on vahvistettu olleen korkealla tasolla sellaisella näytöllä, joka on täysin kiistatonta.

- näyttöä ei kolmesta pääväliintuloa koskevista ja hylätyksi tulleista hakemuksista huolimatta päästy jäsenistön toimesta lainkaan esittämään Kailajärveä koskeneissa oikeudenkäynneissä.

22. WinCapitan liiketoimintasuunnitelmassa ei ole minkäänlaista rikosoikeudellista elementtiä. Liiketoimintasuunnitelma voidaan koska tahansa osoittaa täysin sallituksi ja sellaiseksi, jota valuuttakauppaa koskevassa toiminnassa muualla maailmassa toteutetaan koko ajan tänä päivänäkin eri länsimaiden Finanssivalvontojen siihen puuttumatta.

23. WinCapitan toiminnassa ei ole toteutunut se tunnusmerkistö, jota petosrikokselta edellytetään siitä huolimatta, että tästä on olemassa jo KKO:nkin ratkaisu.
Tunnusmerkistöön ei kuitenkaan kuulu se, mikä elin on ratkaisuja tehnyt, vaan se mitkä tosiseikat on näytetty toteen ja miten ne toteuttavat tunnusmerkistön. Rikosasiassa annettu tuomio ei ole oikeus-tosiseikka (vrt. esim. Makkonen).

24. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (vrt. SPL 8 § ja RL 3:1) ja Euroopan Ihmisoikeussopimus (art. 7) kieltävät kaikenlaisen tulkinnan ja jälkikäteisen lainsäädännön rikosasian vastaajan vahingoksi. Teleologinen tulkintatapa rikoksen muovaamiseksi ei ole tässä mahdollinen, koska silloinkin lopputulokseen etenemisen on tultava suoritetuksi lakiin perustuvilla säännöillä.

25. Petosrikos edellyttää, että on tapahtunut erehdyttäminen, erehdyttämisen vallassa tehty omaisuusdisponointi ja että näin on tahallisesti aiheutettu vahinkoa. Kuitenkin tahallisen erehdyttämisen osalta edellytetään lisäksi, että vahinko on välitön (vrt. Ståhlberg). Neljä vuotta jatkunut toiminta, joka päättyy viranomaisten toimesta suoritettuun toiminnan lopettamiseen, ei täytä tätä ehtoa muun muassa sen vuoksi, että väitetyn erehdyttämisen ja vahingon suhteen ei ole välitöntä yhteyttä.

26. Kukaan ei tiennyt toiminnan aikana sitä, että toiminta olisi jollakin tavalla lainvastaista. Sitä tiedusteltiinkin muun muassa useilta viranomaisilta. Mistään ei saatu selvitystä, joka lainvastaisuuden olisi osoittanut. WinCapita toimi tarkasti sääntöjensä edellyttämällä tavalla. Kukaan ei ole väittänyt, että toiminnassa olisi tapahtunut virheitä tai sääntöjen vastaisia toimia. Kaikki varojen siirrot ja niillä suoritetut hankinnat tulivat rekisteröidyiksi täsmällisesi ja viivyttelemättä, niin myös pyydetyt varojen kotiutukset WinCapitasta jäsenen yksityisille pankkitileille.
- Sitten kun toiminta oli viranomaisten toimesta lopetettu, syyttäjät väittävät sen osoittavan, että kyseessä oli pyramidihuijaus!?

27. Rahankeräysrikos on WinCapitan kohdalla täysin mahdoton ajatuskuvio.
- Rahankeräyslaki määrittää rahankeräyksen toiminnaksi, jossa yleisöltä kerätään lahjoituksia yleishyödylliseen tarkoitukseen ja tämän osalta on määrätty, että sitä ei saa toteuttaa pyramidipelin muodossa.
- Tulkintaa ei saa kääntää niin, että jossakin havaittu pyramidiorganisaation mukainen toiminta olisi kiellettyä rahankeräystä, koska se ei ole rahankeräystä ollenkaan.
- WinCapitassa ei ollut mitään pyramidia.

28. Kaikki on salattu mahdollisimman tehokkaasti. Kailajärveä pidettiin eristyksissä yli vuoden. Vakuustakavarikot jäsenistöä kohtaan määrättiin aina salaisiksi vuosien ajaksi. Vaikka muuta aineistoa onkin jo saatu nähtäväksi, vieläkään Keskusrikospoliisi ei suostu esittämään nähtäväksi sitä kirjeenvaihtoa, joka Suomesta käytiin Englannin suuntaan ennen WinCapitan lopettamista, vaikka sitä on puolustuksen taholta useilla editiovaatimuksilla vaadittu. Salaaminen on luonnollisesti huomattavasti vaikeuttanut jäsenistön puolustautumista syyttäjien vaatimuksia vastaan.

29. Keskusrikospoliisi ei anna mitään kunnollista vastausta siitä, miksi Moneybookers-pankkia ei ole kuultu siitä, miksi klubin pankkitili tilapäisesti suljettiin maaliskuussa 2008 klubin varojen kuitenkin yhä kuuluessa klubille itselleen. Tätä tilapäistä sulkemista on sitten käytetty yhtenä perusteena jäädytyshakemuksen tekemiselle, vaikka sulkeminen ei johtunut WinCapitasta itsestään. Tilille jäi 4,8 miljoonaa euroa.

30. WinCapitan tilittämiä tuottoja valuuttakaupasta ei jäsen voinut saada muutoin kuin hankkimalla itselleen klubin liikkeeseen panemia käyttöoikeuslisenssejä. Näiden merkintäpääomille klubi tilitti tuottoja jäsenen tilille klubissa 6 kk sijoitusjaksoin.

Valuuttakauppatuottoja ei voinut saada lisenssejä hankkimatta. Nämä tuotot kertyivät siten, että lisenssien pääomasta erotettiin osa käsiteltäväksi ns. Forex-poolissa, jossa osaan pääomasta kohdistettiin täsmälleen ne tuotot, jotka syntyivät Kailajärven kehittämän signaalijärjestelmän mukaisista valuuttakaupan kaupankäyntiehdotuksista. Täsmälleen sama tuotto olisi kohdistunut jäsenen pääomiin, jos tämä olisi pitänyt varoja jossakin WinCapitan ulkopuolisessa pankissa ja tehnyt pääomille juuri ne valuuttakauppa, jotka klubin ohjelmisto ehdotti tehtäväksi.

Tällöin tuotot olisivat olleen kokonaan WinCapitan ulkopuolella eikä niihin voisi millään perusteella puuttua väittäen niiden ansaintaa lainvastaiseksi. Tämä kaupankäynti oli työlästä ja vaati paljon läsnäoloa oman tietokoneen äärellä. Siksi WinCapita tarjoutui siirtymäajan tekemään valuuttakauppaa jäsentensä puolesta. Näin kertyneissä tuotoissa ei kaiken järjen mukaan voi olla mitään lainvastaista.

31. Toinen tapa hankkia tuottoja WinCapitassa tapahtui ns. Lisenssipörssin kautta. Klubi oli järjestänyt jäsenten käyttöön internet-sivuilla ns. lisenssipörssin, jossa jäsenet saattoivat keskenään myydä hankkimiaan lisenssejä toisilleen. Klubi peri kaupoista 5 %:n välitysprovision. Kaupankäynti pörssin kautta jäsenten kesken ei voi kuulua mihinkään rikokseen, koska se tapahtui jäsenten kesken ja heidän omilla päätöksillään ilman WinCapitan muuta osallisuutta kuin välitysprovision periminen.

- Lisenssipörssin kautta tapahtuneen kaupankäynnin osalla ei ole dokumentoitu tai todettu ainuttakaan virhettä – kaikki toimi kuin kello jäsenten ilmoitusten mukaan.

- Itä-Suomen HO päätti 26.9.2013, että koska syyttäjät eivät ole erotelleet jäsenten kotiutuksista lisenssipörssin tuottojen osuutta, konfiskaatiovaatimukset tuli kokonaan hylätä, koska rikosasiassa ei syyttäjän näyttövelvollisuuteen liittyvää kysymystä saa lähteä arvioimaan vastaajan vahingoksi ilman kunnollista näyttöä.

- Sitä paitsi näyttö on saatavissa, mutta poliisi ei halua sitä säilyneistä varmuuskopioista selvittää.

32. Lisenssipörssin kautta syntyneet kauppahintavoitot muodostavat selvästi suurimman osan kotiutuksista, sillä suuret kotiutukset ajoittuvat klubin toiminnan viimeisen puolen vuoden ajalle, jolloin klubiin tulleet uudet jäsenet ostivat paljon lisenssejä vanhoilta jäseniltä lisenssipörssin kautta. Näin he saivat tuottoja, joiden määrää WinCapita ei olisi kyennyt valuuttakaupasta maksamaan. Tällaisten tuottojen kotiuttaminen ei kuulu mihinkään rikokseen.

33. Syyttäjätkin myöntävät, että jäsenistö on ainakin pääosiltaan toiminut täysin vilpittömässä mielessä uskoen toiminnan laillisuuteen. Tästä huolimatta he väittävät yleismaailmallisesti ja kaikissa muissa maissa valvonnan alaisena toteutuvasta toimintamallista poiketen, että vilpittömän mielen saantosuojalla ei ole mitään tekemistä rikoksesta saaduksi väitetyn hyödyn konfiskaatiota koskevissa vaatimuksissa.

34. Asiaan liittyy paljon muitakin vääriä tulkintoja, joista on lausuttu tuomioistuimille jätetyissä yksityiskohtaisissa vastaajien vastineissa. Vastineisiin suhtaudutaan useimmiten melkeinpä vihamielisesti.