Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jouni Laiho. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jouni Laiho. Näytä kaikki tekstit

torstai 16. huhtikuuta 2015

Lakimiesten lausumaa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle, 2


Tämä Kailajärven väkisin rynnitty tuomio vaikutti siis minun ja satojen klubin jäsenien tuomioihin langettavasti. Kuuntele myös radiohaastatteluni aiheesta 
http://www.jarviradio.fi/juttuarkisto/105-wincapita-tiina-wartti-14-3-2014


OIKEUDENMUKAISEN OIKEUDENKÄYNNIN LOUKKAUKSESTA/Antti Kortelainen/2

Syyttömyysolettamasta
Esitutkintaviranomainen tiedotti nopeasti ja Wincapitaan ja vastaajaan kohdistuneista toimenpiteistä laajasti jo tutkinnan alkuvaiheessa. Keskusrikospoliisin sivuilla olevissa tiedotteissa on ollut seuraavanlaisia lausumia:
”Poliisi kehottaa henkilöitä, jotka tuntevat joutuneensa rikoksen kohteeksi klubin toiminnassa, tekemään asiasta rikosilmoituksen paikallispoliisille.”
”Poliisi toivookin, että henkilöt, jotka kokevat tulleensa petetyiksi, tekisivät WinCapitan toiminnasta rikosilmoituksen.”
”Lisäksi poliisin hallussa on asiakirja, jossa tällä hetkellä pääepäiltynä pidettävä henkilö kertoo WinCapitan olevan petollista toimintaa.”
(KRP:n tutkinnanjohtaja Jukka Korkiatupa teki ja kirjasi ensimmäisen rikosilmoituksen klubista 17.3.2008, kertoi itse todistajana oikeudenkäynnissämme)

Tämän tiedotustoiminnan seurauksena esitutkinnassa kuullut todistajat ja asianomistajat ovat kertoneet nyt puheena olevan sijoitusklubin toiminnasta saamistaan tiedoista lähes yksinomaan vastaajaa leimaavasti. 

Käytännössä vastaajalla ei ole ollut alun pitäenkään mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska tiedotusvälineet ja eri viranomaiset ovat esitelleet asiasta käsityksiään, jotka ovat olleet poikkeuksetta syyttömyysolettaman vastaisia. Erityisesti sisäasiainministeriön arpajais- ja asehallinnon päällikkö Jouni Laiho leimasi toiminnan pyramidihuijaukseksi jo syksyllä 2007 ennen kuin yhtäkään rikosilmoitusta oli tehty.

Kuulustelut toteutettiin siten, ettei kuulusteluissa pyrittykään muuhun kuin etsimään vahinkoa kärsineitä asianomistajia ja syyllistämään vastaajaa. Asianomistaja PL totesi häntä käräjäoikeudessa kuultaessa, että Oulun keskusrikospoliisin toimisto painosti häntä tekemään rikosilmoituksen. Hän ilmoitti, että hänelle tuli sellainen käsitys, että jos hän ei tee rikosilmoitusta, hän joutuu menemään Ouluun.

Suomen rahanpesuyksikön huolimaton tai tahallisen varomaton yhteydenotto Ison-Britannian rahanpesuyksikköön on saanut Moneybookers-pankin sulkemaan klubin tilit. Näin ollen viranomainen, joka tätä asiaa tutki, on erittäin voimakkaasti myötävaikuttanut klubin tilien sulkemiseen ja saanut aikaan klubin kaatumisen. Tästä on aiheutunut vahinko, joka on tunnusmerkistötekijänä ensimmäisessä syytekohdassa. Jo tämä asetelma on ollut omiaan asettamaan oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden kyseenalaiseksi.

Vastaajan vangitsemisoikeudenkäynnissä Oulun käräjäoikeudessa 28.9. 2009 tutkinnanjohtaja Seppo Rautava totesi epäillyn (Kailajärven) vapauttamisvaatimukseen, että se olisi ”sama kuin murhamiehelle annettaisiin ase takaisin” (ks. vastaajan kuulustelu 21.10.2009, sivu 1). Tutkinnanjohtaja Rautava on viimeistään tuon lausumansa jälkeen ollut selvästi esteellinen jatkamaan asiassa tutkinnanjohtajana.

16.11.2009 valtakunnansyyttäjänvirasto julkisti syyttäjälaitoksen toiminta- ja taloussuunnitelman 2011-2014.  Wincapitalle oli varattu suunnitelmassa oma liite eli liite numero 6. Liite on itse asiassa valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston kirjoittama muistio, joka on päivätty 12.11.2009.  Muistiossa Koivisto toteaa, että ”allekirjoittanut on määrätty seuraamaan ja koordinoimaan jutun esitutkintaa sekä syyttäjäntoimintaa”.

Koivisto ottaa muistiossaan kantaa syyllisyyskysymykseen seuraavasti:
-          ”Ilmeinen pyramidipetos”
-          ”Pääprosessin tuomion jälkeen (mitä ilmeisimmin langettava) muut rikosprosessit (koepallot) käynnistyvät tuomioistuinten määräämässä tahdissa.”

Lausumat ovat syyttömyysolettaman vastaisia jo senkin takia, ettei syyteharkinta ollut edes alkanut tuossa vaiheessa. Lausumat osoittavat, ettei syyttäjälaitos suhtautunut objektiivisesti tähän asiaan.


Oikeudenkäynnin osapuolten tasa-arvoisuuden periaatteesta
Esitutkintaviranomainen avasi tutkinnan esitutkintanumerolla 2400/R/117/08.  Jostain syystä vastaajaa varten avattiin oma esitutkintanumero 2400/R/81/10. Tämä mahdollisti sen, että keskusrikospoliisi vetosi keskeneräiseen esitutkintaan, kun puolustus 15.2.2011 tiedusteli alkuperäistä tutkintailmoitusta ja tutkintailmoituksen muuttuneita versioita esitutkinnasta 2400/R/117/08.

Ryk Sauli Kylmäluoma ilmoitti, ettei tutkintailmoitusta luovuteta esitutkinnan ollessa kesken. Sittemmin keskusrikospoliisin edustaja suostui vilauttamaan tutkintailmoitusta keskusrikospoliisin aulassa mutta kopiota siitä ei saanut ottaa. Tutkintailmoitusta olisi tarvittu eurooppalaisen pidätysmääräyksen laajennusasiassa ne bis in idem -väitteen tekemiseen. Tutkintailmoitusta vaadittiin editiovaatimuksella (= tietojen luovuttamusvaatimus), mutta Vantaan käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen.

Koko esitutkintamateriaali käsitti keskusrikospoliisin ilmoituksen mukaan noin 120.000 sivua. Vastaajalle avattu oma ilmoitus käsitti noin 50.000 sivua. Materiaali oli kuitenkin sähköisessä muodossa. Mitään estettä koko materiaalin luovutukselle ei olisi ollut, koska vastaajan oman esitutkintapöytäkirjan toimittaminen kävi verraten kivuttomasti dvd-levyillä.

Puolustus teki hovioikeudessa editiovaatimuksen koskien koko aineistoa 2400/R/117/08. Editiovaatimus hylättiin, koska keskusrikospoliisi oli ilmoittanut, että aineistoon voi tutustua. Aineistoon tutustuminen olisi kuitenkin edellyttänyt aineiston luettelointia, josta keskusrikospoliisi kieltäytyi (ks. sähköposti 28.9.2012). Näin ollen puolustuksella ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta tutustua aineistoon saatikka saada siitä itselleen kopiota.

Vastaajan oman ilmoitusnumeron taustalla on siis ollut se, että näin keskusrikospoliisi on voinut pimittää yli puolet esitutkinta-aineistosta. Sen ei ole tarvinnut luetteloida aineistoa, joten puolustuksella ei ole ollut mitään mahdollisuuksia esittää materiaaliin kohdistuvia aineisto- tai lisätutkintapyyntöjä. Näin on karkeasti rikottu esitutkintalain 40§:ää.

Puolustukselle ei toimitettu Moneybookers-pankista saatua raakadataa siinä muodossa, kun se on toimitettu esitutkintaviranomaiselle. 

Esitutkintaviranomainen laati oman versionsa kyseisestä aineistosta ja syyttäjä esitti muokatun aineiston omana kirjallisena todisteenaan, ilman että puolustuksella oli mahdollisuutta riitauttaa todistetta. Todiste oli merkittävässä asemassa oikeudenkäynnissä klubin toiminnan laajuutta kuvattaessa. Hovioikeus hylkäsi tähän liittyvän editiovaatimuksen.

Puolustus ei niin ikään saanut itselleen klubin Suomen serveriltä eli K&T Neutech Oy:ltä takavarikoitua data-aineistoa itsenäisesti tutkittavakseen. 16.10.2012 keskusrikospoliisi järjesti tilaisuuden, jossa vastaajan silloinen puolustaja pääsi valvotusti tutustumaan keskusrikospoliisin tiloissa osaan aineistosta. Tilaisuudessa keskusrikospoliisi päätti millä laitteistolla ja millä ohjelmistolla se materiaalia antaa tutkia. 

Vastaajan puolustaja esitti pyyntöjä saada materiaali mukaansa mutta siitä kieltäydyttiin merkittäviltä osin. Jälleen luetteloinnin puute aiheutti sen, ettei mitään käytännöllisiä mahdollisuuksia ollut esittää lisätutkintapyyntöjä kyseistä aineistoa koskien. 

Aineisto, johon vastaaja pääsi tutustumaan, oli aineistoa, jonka viimeinen esiintymä oli päivämäärältä 10.2.2007. Hovioikeuden pääkäsittelyssä kävi ilmi, että aineistoa on ainakin marraskuulle 2007 saakka. Tähän aineistoon vastaaja ei kertomansa mukaan ole päässyt tutustumaan. Hovioikeus hylkäsi tähän liittyvän editiovaatimuksen.

Oheisista tuomioista ilmenee Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen kanta tapahtuneen kaltaiseen materiaalin salaamiseen (ks. alla)*.

Puolustuksen resursseja rajattiin heti alkuvaiheessa ja puolustukselle pyrittiin heti antamaan se kuva, ettei asiaan kannata käyttää aikaa. Vastaajalle määrätyn puolustaja Petter Kavoniuksen laskusta 13.12.2010 annetussa päätöksessä nro 4012 Vantaan käräjäoikeus on todennut, ettei kaikkeen esitutkinta-aineistoon perehtyminen ole ollut tarpeellista ja korvannut puolustajan 600 työtunnista 252 tuntia. Toisin sanoen käräjäoikeus on viestinyt, että puolustajan tulee luottaa esitutkintaviranomaisen tekemiin yhteenvetoihin. Aineiston itsenäistä tutkimista tällainen päätös ei edistä.

Edellä mainitusta Ari-Pekka Koiviston 12.9.2009 muistiosta ilmenee, että syyttäjälaitoksella oli käytössä moninkertaiset resurssit puolustukseen nähden. Asiaa lienee eri vaiheissaan pohtinut toistakymmentä syyttäjää ja he ovat käyttäneet asiaan rajattomasti aikaa. Vantaan käräjäoikeus päätti, ettei kahta puolustajaa tarvita istunnossa, kun syyttäjän kuultavia kuultiin vaan yksi riittää. Hovioikeus vahvisti tämän päätöksen. Tältä osin viitataan puolustajan palkkiosta annettuihin päätöksiin ja niistä jätettyihin valituksiin.

Kaikkien puolustajien jättämiä laskuja leikattiin rajusti niitä sen enempää perustelematta koskien koko prosessia. Näin vahvistettiin sitä signaalia, ettei puolustuksen tule käyttää vastaajan puolustamiseen erityisemmin aikaa, vaikka vastapuolella on ollut käytössään ennen näkemätön esitutkintakoneisto.

*Jasper v The United Kingdom, 16.2.2000 (27052/95), p. 51: "It is a fundamental aspect of the right to a fair trial that criminal proceedings, including the elements of such proceedings which relate to procedure, should be adversarial and that there should be equality of arms between the prosecution and defence. The right to an adversarial trial means, in a criminal case, that both prosecution and defence must be given the opportunity to have knowledge of and comment on the observations filed and the evidence adduced by the other party (see the Brandstetter v. Austria judgment of 28 August 1991, Series A no. 211, §§ 66, 67). In addition Article 6 § 1 requires, as indeed does English law (see paragraph 19 above), that the prosecution authorities should disclose to the defence all material evidence in their possession for or against the accused (see the above-mentioned Edwards judgment, § 36).

Lobo Machado v Portugal, 20.2.1996 p. 31: "Regard being had, therefore, to what was at stake for the applicant in the proceedings in the Supreme Court and to the nature of the Deputy Attorney-General's opinion, in which it was advocated that the appeal should be dismissed (see paragraph 14 above), the fact that it was impossible for Mr Lobo Machado to obtain a copy of it and reply to it before judgment was given infringed his right to adversarial proceedings. That right means in principle the opportunity for the parties to a criminal or civil trial to have knowledge of and comment on all evidence adduced or observations filed, even by an independent member of the national legal service, with a view to influencing the court's decision."                         

Dowsett v the United Kingdom, 24.6.2003 (39482/98), p. 41: "It is a fundamental aspect of the right to a fair trial that criminal proceedings, including the elements of such proceedings which relate to procedure, should be adversarial and that there should be equality of arms between the prosecution and the defence. The right to an adversarial trial means, in a criminal case, that both the prosecution and the defence must be given the opportunity to have knowledge of and comment on the observations filed and the evidence adduced by the other party (see Brandstetter v. Austria, judgment of 28 August 1991, Series A no. 211, pp. 27-28, §§ 66-67). In addition Article 6 § 1 requires, as indeed does English law (see paragraphs 27-33 above), that the prosecution authorities disclose to the defence all material evidence in their possession for or against the accused (see Edwards, cited above, p. 35, § 36).

F.R. v. Switzerland, 28.6.2001, p. 36: "Nevertheless, the concept of fair trial also implies in principle the right for the parties to a trial to have knowledge of and comment on all evidence adduced or observations filed"

Fitt v the United Kingdom, 16.2.2000 (29777/96), p. 44: "It is a fundamental aspect of the right to a fair trial that criminal proceedings, including the elements of such proceedings which relate to procedure, should be adversarial and that there should be equality of arms between the prosecution and defence. The right to an adversarial trial means, in a criminal case, that both prosecution and defence must be given the opportunity to have knowledge of and comment on the observations filed and the evidence adduced by the other party (see the Brandstetter v. Austria judgment of 28 August 1991, Series A no. 211, pp. 27-28, §§ 66-67). In addition Article 6 § 1 requires, as indeed does English law (see paragraph 18 above), that the prosecution authorities disclose to the defence all material evidence in their possession for or against the accused (see the Edwards judgment cited above, p. 35, § 36).



tiistai 3. maaliskuuta 2015

WikiWartti-blogin kertausta ja kevään 2015 kirjoitusaiheita




Hyvät blogieni lukijat!

WikiWartti-blogi jatkaa WinCapitaa ja siihen liittyvien viranomaistoimien julkistamista. Nyt kertaus menneestä:

Case WinCapita teilattiin huijaukseksi, pyramidiksi, rahankeräykseksi ja ties miksi Suomen viranomaisten ja median toimesta. Totuus on, että WinCapitasta löytyi toimiva liiketoimintakonsepti, jollaisia on maailma pullollaan. Suomessa ei vielä ymmärretty eri valuuttakaupan muotoja mitä voi olla olemassa. Kaikki klubitoiminnot, lisenssipörssikaupat ym. ohitettiin oikeuksissa ja tutkinnassa, KRP ei ottanut esitutkintaan mm. kymmenillä miljoonilla euroilla tehtyjä lisenssikauppoja, mitä klubin jäsenet tekivät keskenään – oleellinen osa liiketoimintaa ja liikevaihtoa!

Samoin sisäministeriön nykyisellä arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiholla on ollut valtava ajojahti verkosto- ja suosittelumarkkinointeja kohtaan jo aikojen alusta. Hän aloitti myös sijoitusklubi WinClubin/WinCapitan viranomaisjahdin v. 2007 ja ilmeisesti näkee pyramideja ja rahankeräysrikosepäilyjä melkein kaikessa – jopa uskonnollisten järjestöjen toiminnassa. Suomen Asiakasmarkkinointiliitto on tehnyt 3.12.2014 hallintokantelun Jouni Laihosta. Myös kaikenlaiset muut pelitoiminnot kuin RAY:n ovat hänen metsästyskohteitaan.

Asiat, jotka maailmalla ovat laillisia, ovat Suomessa laittomia tai niistä vaikka tehdään laittomia, että ihmisten varat saadaan valtiolle. Valtion virkamiehet KRP, syyttäjä ja tuomarit ovat puolueellisia tutkimaan ja tuomitsemaan tällaisia juttuja, mistä valtio hyötyy rahallisesti, koska he ovat valtion palveluksessa ja puhaltavat samaan hiileen – he saavat palkkansa ja jopa mahdollisia kannustus-/tulospalkkauslisiä näistä rahoista!!

Case WinCapitaa on tutkittu jo vuodesta 2007 lähtien (valitettavasti vuonna 2007 viranomaiset eivät tehneet mitään oikeita asioita tutkinnan eteen, eivät edes kuulustelleet pääoperoijia!) ja oikeudenkäynnit hajautettu ympäri-ämpäri Suomea, mikä tarkoittaa, että edellä mainittuja korkeaa palkkaa nostavia satoja virkamiehiä (KRP, syyttäjät, tuomarit, ulosottomiehet, vanginvartijat, muut virkailijat) on saatu samalla työllistettyä reippaasti meidän kärsimystemme kustannuksella ja veronmaksajien varoilla. Uskoisin, että kymmeniä miljoonia euroja on saatu jo upotettua virkamiesten korkeisiin palkkoihin tässä keississä - onhan pelkkä KRP:n esitutkintakin kestänyt jo alkaen vuodesta 2008 - jo 8 vuotta!! ja vuonna 2007 on tehty jo joitakin toimenpiteitä. 

Me tutkittavat, wincapitalaiset, olemme sen sijaan joutuneet hirvittävän viranomaisvainon kohteeksi jo 8 vuotta omassa kotimaassamme ”olisi pitänyt tietää” –klausuulilla klubin toiminnan jäädyttämisen jälkeen - jäädyttämisen tekivät Suomen viranomaiset. Elämämme on kokonaisuudessaan tuhottu, jo aiemmin hankitut omaisuudet takavarikoitu ja viety! Lisäksi meidät on häpäisty julkisesti Suomen viranomaisten toimesta ja media teki loppusilauksen – varoitukseksi muille verkosto-/suosittelumarkkinoijille!

Itse olen räikeimpiä kohteluita saaneita tästä porukasta pelkän henkilökohtaisen suhteen perusteella päätekijään, kuten jo tuomari Kari Kangas totesi Vantaan käräjäoikeudessa: ”Wartti, te ette ole täällä käännöstöidenne takia vaan sen takia, että olette elänyt Mr. WinCapitan kanssa!” En ole koskaan ollut missään verkostomarkkinoinneissa mukana tai tiennyt mikä on rahankeräysrikos ja pyramidi?? Olen tehnyt työurani business-to-business –ympäristössä maahantuojien ja tukkukaupan palveluksessa myynti- tai osto-osastoilla tai myynyt toimialapalveluyritykseni samoja työpalveluita heille.

Mitään oikeita todisteita tai syy-yhteyttä syyttäjän ei ole koskaan tarvinnut esittää oikeuksissa. Tuomarit ovat vain nuijineet kaiken syyttäjän mielen mukaan pöytään tuomioiksi. Evänneet osan esitutkintamateriaalista puolustukselta, KRP ottanut vain syyllistävää materiaalia esitutkintaan, ei lisenssikaupparaportteja, tärkeitä puhelinkuunteluita jotka esim. minun kohdallani olisivat todistaneet syyttömyyteni ja tuon ajan tietoisuuteni, millä samalla tietoisuudella Hannun mieslähisukulainen (klubin pääoperoija) sai syyttämättäjättämispäätöksen – hänen sanaansa uskottiin – minun ei -> mies versus nainen = ei-yhdenvertaisuus!

Hannu Kailajärveltä evättiin pääoikeudenkäynnissä jopa pääpankkitilin rahaliikenteen nimitiedot eli kaiken a ja o, kuka on saanut ja mitä!!, vaikka hänelle lyötiin monen miljoonan vahingonkorvaukset maksettaviksi (muiden tekemistä lupauksista) ja sen lisäksi vietiin yrityksensä tilillä olleet rahat n. 5 miljoonaa euroa korvauksiin!

Viimeisiltä klubin toimintakuukausilta KRP ei ole myöskään luovuttanut serveritietoja. KRP väittää, että heillä ei ole noita tietoja, mutta se ei mitenkään voi olla mahdollista, koska serverien pitäjillä on aina varmuuskopiot asiakkaittensa tiedostoista. Se lukee jo serverisopimuksissakin! Syynä voi olla se, että sieltä löytyisi tosi suuria nimiä jäsenluettelosta: Suomen ministereiden, ex-puolustusvoimain komentajan, suuren pörssiyhtiön omistajan ym. nimiä.

Olen lausunut ministerien ja ex-puolustusvoimain komentajan nimet esitutkinnassa, kun jäsenten nimiä vaadittiin moneen kertaan. Olin päässyt näkemään vilaukselta klubin jäsenrekisteriä, kun tein sinne joidenkin asiakkaiden osoitetietojen päivitystä klubin loppuvaiheessa. KRP:n tutkija ei tuolloin kirjannut noita suuria nimiä edes ylös vaan minun piti pyytää kirjaamista myöhemmin uudestaan. Jotkut epäilevät vahvasti, että erään nyt jo huippu-uraa EU:ssa tekevän ministerin nimen näkeminen klubin jäsenrekisterissä ja nimen lausuminen esitutkinnassa on ollut syynä hirvittävään viranomaisjahtiin minua kohtaan, koska tätä kyseistä ministeriä on ennenkin suojeltu oikeustoimilta.

Viranomaisrikkomuksia, oikeusturva- ja ihmisoikeusrikkomuksia sekä EU-lakien rikkomuksia ja ylilyöntejä on tapahtunut Suomen viranomaisten puolelta tässä jutussa paljon ja se tarkoittaa sitä, että näistä voimme valittaa rajojen yli Euroopan Unioniin, ihmisoikeusrikkomuksista Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen kuten on jo tehtykin. Voi olla, että näissä prosesseissa menee koko loppuelämä, mutta mitäpä ei tekisi syyttömyytensä eteen? Minulla on nyt aikaa! En halua yrittää enää mitään Suomessa (eikä ole enää minkäänlaisia voimavarojakaan), koska kaikki työni tulokset on tuhottu, vaikka koko ikäni olen yrittänyt, käynyt töissä ja tehnyt välillä monessa vuorossa töitä ja pitkiä päiviä – yksinhuoltajan kun on ollut pakko yrittää!

Pääsyyttäjä Mika Appelsinin vaimo, Ulla Appelsin nimitettiin Iltasanomien päätoimittajaksi n. kaksi kuukautta ennen kuin Hannu Kailajärvi ja minä ainoina klubin päähaarasta saimme syytteen oikeudenkäyntiin. Ulla Appelsinin päätoimittama Iltasanomat, ei ole kirjoittanut sanaakaan WinCapitan toiminnallisuuksista kuten sentään muu media. Minä ja suuri joukko boikotoimme Iltasanomia. Ennen vanhaan sitä pidettiin kansan lehtenä – ei enää. Ostan iäkkäämmille läheisilleni ja luen netistä nykyään mieluummin Iltalehteä, joka kertoo myös joskus puolustuksen puheenvuoroja ja on tavallisen kansan lehti, jos pitää iltapäivälehdistä valita.

WikiWartti –blogin kevään tulevia aiheita ovat mm.:

-       - WinCapita-koepallon tarina
     - Varatuomari-ekonomi Ilkka Pitkäsen laatima muistio: Oikeudenkäynneissä tapahtuneet virheet
-       - Hannu Kailajärvi, onko hän vain atk-kurssin käynyt tissibaarin pitäjä, kuten Suomen media toitottaa…
-       - Oliko Hannu Kailajärvi huijannut itselleen 100 000 000 euroa, kuten mm. Ruotsin viranomaisille Suomen KRP oli ilmoittanut ja näin toitotettiin aikanaan myös Suomen mediassa? Onko hän saanut edes takavarikoitua 6 miljoonaa koskaan omaan käyttöönsä vai mistä se on muodostunut?
-       - Hallintokantelu Jouni Laihosta

Sekä käsitteitä, joita tuomaritkaan eivät ilmeisesti ole ymmärtäneet tuomioissaan:
-       - Mikä on pyramidi?
-       - Mikä on rahankeräysrikos?

jatkavat Suomen Keskusrikospoliisin kanteluni käsittelemistä ja ei-yhdenvertaisuutta, joka koskee minua versus klubin kahta miespäätoimijaa IP:tä ja KK:ta, jotka pääsivät kuin koirat veräjästä eivätkä joutuneet syytteeseen eivätkä mihinkään vastuisiin eikä heidän omaisuuttaan takavarikoitu huolimatta suurista rooleistaan klubien pääoperoijina ja mielettömän suurista klubista saaduista rahoista mitättömillä sijoituksilla!! Sen jälkeen käsittelyvuorossa ovat syyttäjän ja tuomareiden toimet.


Englanninkieliseen blogiini http://www.juridicalmurder.fi/  on tarkoitus saada ensimmäiset tekstit tänä keväänä. Ja kirjanikin saanee loppusilauksensa tänä vuonna, jos vain kirjoitusrauhaa ilmaantuu tarpeeksi. Be aware!