Syyttömänä Tuomitut

Olen Tiina "Wee", yksinhuoltaja, syyttömänä tuomittu ja oikeusmurhattu Suomessa kaksi kertaa henkilökohtaisen seurustelusuhteen takia päätoimijaan, Hannuun, case WinCapitassa.

Olen viisikymppinen "ikiliikkuja" - edelleen minua kutsutaan Hannun ex-tyttöystäväksi. Minusta tuli julkkis yhdessä yössä ja täysin puun takaa, kun jouduin syytetyksi päätekijä-statuksella case WinCapitassa marraskuussa 2010. 

Muu Hannun lähipiiri, klubin Päähaaran miestoimijat, saivat syyttämättäjättämispäätöksen, vaikka heillä on ollut asiantuntijoiden ja lakimiesarmeijan mukaan paljon suurempi rooli klubin toiminnassa kuin minulla – jopa päätekijään verrattava rooli. He ovat saaneet myös klubista rahaa enemmän kuin minä (minun klubituottoni 70 000 euroa 3.5 vuoden aikana, yritykseni kautta laskutetut palkat käännöstöistä 52 000 puolentoista vuoden aikana) tai Hannun yksityiskäyttöön siirtyneet rahat (n. 250 000 euroa 6-7 vuoden töistä!!).

Klubin toinen perustaja on saanut syyttäjän mukaan 600 000 euroa klubista rahaa ja kumma kyllä tämä henkilö taitaa olla niitä muutamia harvoja, joilla ei ole edes takavarikkoja ko. summasta. Toisella päähaaran miestoimijalla ei myöskään ole ollut takavarikkoja!

Minä haluan olla Rehellinen Kansalle ja olen todella Onnellinen, että pääsen vihdoin kirjoittamaan asioista niiden oikeilla nimillä, koska olen suunnitellut tätä jo ensimmäisen oikeusprosessin alettua. Kiitos kaunis, sykäys tähän tuli Hjalliksen ohjelmasta :)

Elämäni on siis tuhottu viime vuosina eri viranomaistoimin täydellisesti: omaisuuden takavarikko, puolen miljoonan maksettavat, ulosotot ym.; ja nyt suuri, monen kymmenen miljoonan korvausoikeudenkäynti, eli minulla ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla enää minkäänlaisia elämänmahdollisuuksia tällä planeetalla!

Minulla on koko ikäni ollut kymmeniä projekteja/puuhastelua samaan aikaan ja näin on käynyt nytkin. Olen miettinyt, että onko etelämaalaisella verenperimälläni jotakin tekemistä sen kanssa, että en voi pysyä paikallaan hetkeäkään ;).  Teen paljon asioita, mutta en jaksa kovin syvällisesti keskittyä enemmän ymmärrystä vaativiin asioihin tai teksteihin.

Aikuisopiskeluni, alkaen v. 2006 viime vuoteen saakka. oli verta-hikeä ja kyyneleitä - en saanut keskittymisrauhaa muualla kuin kirjastossa - Kirjasto on ollut minulle Rauhan Tyyssija ja nautin rauhoittumisen pakosta siellä. Siellä ei ole edes siivottavaa, mikä häiritsisi keskittymistä, kuten yksin kotona ollessa voi olla ;)

Tällä hetkellä teen sen verran töitä, että jotenkin elän ja osan töistä talkootöinä, jotta kukaan ulkopuolinen ei enää pääse hyötymään minusta. Pienemmälläkin rahalla pystyy elämään ja näin olen aina tottunut elämään – varsinkin kun olen ollut aina hyvin nuuka ja säästäväinen itseäni koskevissa asioissa. Olen koko ikäni kiertänyt ruokatarjouksia, halpahalleja, kirpputoreja ym. Eli elämä ei ole siltä osin muuttunut yhtään!

Autan läheisiäni ja tuttaviani erittäin paljon edelleen ja näin on ollut ennenkin. Ehkä auttaminen on välillä lisääntynyt joiltakin osin, koska tragedian alkamisen alkuvuosina on ollut aikaa muiden auttamiseen enemmän.

Olen myös siivous- ja ruoanlaittofriikki. Siitä on hyötyä myös muiden auttamisessa. Siivousrätit, pesuaineet ja imuri kuuluvat vakiovarusteisiin pikku autossani, kun surffailen eri talouksien välillä. Minulla löytyy lisäksi pieni varmuusvarasto autosta eri tärkeistä elintarvikkeista ym., jos jostakin paikasta sattuu puuttumaan jotakin esim. kahvia, sokeria, tulitikkuja, talouspaperia, pesuaineita. Kirpputoreilta löytyy moneen huusholliin puuttuvia taloustarvikkeita jopa muutamalla kymmenellä sentillä per stycke. Erityiskiitos Kirpputoreille, jotka ovat olleet minun yksi terapiamuotoni tässä painajaisessa! Ja jo aikanaan seurustelusuhteessani Hannuun, jossa olin yksin, ja lähdin usein kirppikselle shoppaileen. Oli päivä pelastettu!

Muita tämänhetkisiä projektejani (satasivuisia), joita tulen seuraamaan myös tässä blogissa lyhennettyinä versioina:

1. Yhdenvertaisuusasioiden tutkiminen viimeisen viiden vuoden aikana. Nämä on esitetty jo oikeudenkäynneissä vertailuinfona tuomareille ja syyttäjälle ja osa mennyt KRP:lle (koska KRP:hän minun kärsimystarinassani on kuitenkin kaiken pahan alku ja minua tutkittiin täysin ei-yhdenvertaisesti verrattuna klubin miestoimijoihin!!)

2. Kantelu KRP:stä

3. Kantelu syyttäjästä

4. Tutkintapyyntö syyttäjästä

5. Valitus avunantotuomiostani Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen

6. Valitus EU-tuomioistuimeen

7. Mahdollinen tuomionpurkuhakemus Korkeimpaan Oikeuteen

Lisäksi olen kirjoittanut kirjan, jonka tekstiä ei voi enää muuttaa. Ei, vaikka taas joltakin suunnalta vedottaisiin itsemurhaan ja työpaikan menetykseen, kuten ennen esitutkintaa tapahtui erään sisäpiirin henkilön toimesta, ja minä pysyin vaiti esitutkinnassa hänestä - tosin hänen omassa esitutkinnassaan ja mitä muut ovat kertoneet hänestä - löytyy kaikki tarpeellinen hänen tärkeään työrooliinsa liittyen. Tämä henkilö ei ollut Hannu.

Kuten erään suuren mediatalon toimittaja totesi, että vaikka en ole klubin toiminnasta ymmärtänyt paljoakaan, olen kuitenkin ollut aitiopaikalla Hannun sisäpiirin, siellä tapahtuvien juonittelujen ym. suhteen, mitä kerroin jo ko. toimittajalle aikanaan. Kiitos kirjantekokannustuksesta ko. toimittajalle :)

Olen myös muutamassa ulkomaan projektissa mukana, johon minulta on pyydetty englanninkielistä materiaalia tästä jutusta – toinen on ulkomainen elokuvaproggis. Olen ollut erittäin otettu näistä projekteista, koska tiedotus ulkomaille on tärkeää Suomen rappeutuneesta oikeustilasta ja viranomaisten julmista toimista syyttömiä Suomen kansalaisiaan kohtaan. 

Ongelma on siinä, että suomen kieltä ei ymmärrä kukaan maailmalla. Tajusin tämän jo viisi vuotta sitten, kun aloin tutkimaan, mitä Suomessa oikeasti tapahtuu.

Ennen vuotta 2008 minua ei ole kiinnostanut mikään Suomen tai maailmankaan toiminta, en ole lukenut koskaan uutisia, en osallistunut politiikkaan, en ole tiennyt oikeusmurhan kokeneista ihmisistä tai ihmisoikeusloukatuista ihmisistä.

Olen elänyt ennen vuotta 2008 omaa pientä elämääni, kulkenut ruusunpunaiset lasit silmillä, uskonut median lööppikirjoituksia, kauhistellut ja arvostellut ko. ihmisiä sen mukaan ja luullut, että Suomi on hyvä paikka elää - todella Naiivia!  

En ole tiennyt KRP:n kuulusteluissa, että mikä on sisäministeriö ja että sisäministeriö on poliisin esimies, vaikka sitä ei tutkija koskaan kirjannutkaan ylös ja väitti minun valehtelevan tuon tiedon, kun KRP:n tutkijat vain hokivat minulle, että minä olen niin fiksu, fiksunnäköinen, tehnyt pitkän työuran ja ymmärrän kuulemma kaiken?